ja sä pyysit mua lähemmäs

Oon niin ison anteeksipyynnön velkaa kaikille! Anteeksi pitkä hiljaisuuteni, mun täytyy tehdä tunnustus siitä, miks oon ollu niin hiljainen.

Mä oon pettänyt teitä toisen blogin kanssa. Mun piti jatkaa kirjoittelua molempiin, mutta jotenkin en vaan jaksa ikinä kirjottaa molempiin. Toinen blogi on ja pysyy täysin ja 100 prosenttisesti anonyyminä, koska jos mulla on vain blogi johon en voi kirjoittaa kaikkea mitä tahdon, se ei palvele tarkoitustaan. Syrjin nyt ystäviäni, jotka saattavat jopa vielä lukea tätä, ja sanon että teille toi toinen blogi ei tule aukeamaan, mutta sellaiselle, joka lähettää mulle sähköpostia osotteeseen nuppineula13@gmail.com ja ilmottaa siinä myös oman bloginsa osoitteen, voin antaa uudenkin osoitteen. Blogin osoite siksi, että mun on oltava edes kohtuullisen varma siitä, ettei tutut lue toista blogia, koska mä tarviin nimettömyyteni.

Asiaan, mitä mulle kuuluu? No, edellisen postauksen jälkeen on tapahtunu jonkin verran, mun elämä on ollut ylä- ja alamäkeä ja oon ollut onneton ja oon ollut onnellinen. Oon syönyt liikaa, normaalisti, ja ollut syömättä pisimmillään vähän reilu 100 tuntia eli neljä päivää ja rapiat päälle (no söin mä oikeesti tuona aikana muistaakseni näkkileivän, nakin ja salaatinlehden). Mä oon käyttäytyny kiltisti ja mä oon tehny itselleni pahaa. Kaikennäköistä on siis tähän mahtunu.

Tällä hetkellä kuuluu hyvää: tutustuin ihmiseen joka tekee mut iloiseksi, oon laihtunut, tuntuu että syöminen pysyy kontrollissa, töissäkin on tällä hetkellä ainakin siedettävää. Suurimmat stressin aiheuttajat on työt, koulu ja raha. 

Mä en oikein tiedä enää mitä tähän sanoisin, tällä hetkellä olo on tyyni ja hyvä, väsyttää vähän mutta pääsääntöisesti kaikki kivasti. Lähettäkää sitä sähköpostia jos tahdotte saada mahdollisuuden lukea toista blogia, mä oikeesti haluaisin että lukijat täältä siirtyis sinne ainakin niiden teistä osalta, jotka ette mua tunne.

Kiitos ja anteeksi vielä, mä yritän parantaa tapojani. <3

step one you say we need to talk

Mä söin eilen tosi paljon, mutta sain kuin sainkin painon silti putoamaan 100 grammaa eilisestä. Huh! Nyt toinen vähän parempi päivä perään niin saadaan kivasti juhannukseks mittariin se täys -10 kg ja voin jatkaa hyvillä mielin toisen kympin pudotusta. Tällä tahdilla se vaan on kesä 2013 ennen kun oon tavotteessani. No, kävin liittymässä kuntosalille jäseneks joten siellä sitte ku tehdään hommia ahkerasti niin saan vähän tahtia nopeutettua!

Tänään tuntuu siltä, että tää on mahdollista. Oonhan mä jo melkein 10 kiloa pudottanu! Enää puoli kiloa vajaa. Sitä paitsi oikeesti pahimmasta painosta minkä oon vaa'alla ikinä nähny, mun paino on pudonnut jo yli 11 kiloa. Kyllä mä tähän pystyn. 

Juhannuksen yritän ottaa rennosti ja kompensoin sen syömällä vähähiilihydraattista ruokaa. Eli kunnon grillimakkarat (siis ne joissa on oikeesti ees vähän lihaakin...) ok, perunat ja sipsit not. Light limua ja ehkä kuivaa siideriä jos vaan on rahaa ostaa niitä.

Ai niin, kävin vaaramassa kaks aikaa tatuoitavaks! Toinen on tosin vaan vanhan korjausta, mutta sillä kerralla saatan varata ajan sen saman tatuoinnin jatkamiseen. Ja marraskuussa sitte tulee isompaa (no ei mitään oikeesti isoo) produktioo tonne selkään. Kivaa!

i should stay away

Mun on tehny pari päivää jo mieli kirjottaa, mutta en oo jotenki keksiny kuitenkaan mitä kirjottaisin.

No, mä aloin karppaamaan taas. Puhuttiin M:n kanssa pitkät pätkät karppaamisesta ja päätin siinä innostuttuani taas aloittaa. Viime kesänä mä vedin hienosti läpi Atkinsin induktiovaiheen eli 2 viikkoa hiilarit alle 20 grammaa päivässä. (Ja niille, jotka ei oo tutustunut aiheeseen, Atkinsissa siis kuuluu tän kahden viikon jälkeen nostaa pikkuhiljaa hiilareita niin korkeelle ku voi niin että paino edelleen putoaa.) Sinä aikana mun paino putos 2,8 kg vaikka syödä mussutin aamiaiseks pekonia ja munia, lounaaks ja päivälliseks lihaa, leikkeleitä, juustoja, karppihampurilaisia (itsetehtyjä, nam!), välipalaks turkkilaista jogurttia... Toimivaa siis tosiaankin! Ja eilen totesin myös, että kun karpatessa jää keksit ja pullat syömättä niin ei ihme, että paino putoaa. Eilisaamusta mun paino on nyt pudonnut 900 grammaa. Oli mukavaa käydä eilen illalla vaa'alla, kun painoin jo silloin vähän vähemmän kun aamulla, vaikka join illalla ainaki 4 siideriä, kermalikööriä ja vähän lonkeroa!

Eilen oli muutenki jännittävä päivä. Mukava päivä myös, on ollut tosi hyvä fiilis koko eilisillan ja tän aamun. Ollaan maalattu nyt kaks päivää meijän nuorisotilan seiniä ja on ollu tosi mukavaa. Illalla näin kavereita ja oli tosi hauskaa ja oikein kunnon chilliä meininkiä!

Musta on alkanut tuntua siltä, että mun solisluut on hiipimässä pikkuhiljaa esiin! Jee! Ei ne vielä erityisemmin näy, mutta kun tunnustelee niin ainakaan niiden päällä ei tunnu sellasta löllyvää rasvakerrosta... 

Oon löytäny itsestäni ihan uusia puolia viime aikoina. Mun on pitänyt kirjoittaa tänne tosiaan tällä viikolla mun fiiliksistä itseni kanssa, mutta en jotenki oo saanu niitä sanoiks. Enkä siis saa varmaan nytkään, kun täytyy jo kiirehtiä töihinkin, mutta mä yritän tässä joku päivä, kunhan työkiireetkin hellittää pikkusen.

Nyt mä lähden vielä kolmanneks päiväks maalailemaan seiniä, toivottavasti saadaan ajoissa hommat pakettiin, että pääsen viettää lauantai-iltaa.

i just met you and this is crazy

Pikainen tiedotuspostaus: Oon lähdössä huomenna taas leirille, ja mulla kyllä on kone siellä joten todennäköisesti syömisahdistumispostauksia tiedossa seuraavan viikon aikana. Ja ulkonäköahdistumista myös, koska mä haluaisin uida ja saunoa, mutta sen lisäks että häpeen itteeni muutenki, mulla on arpia joita en oikeestaan voi antaa kenenkään nähdä, paitsi leirillä olevien ystävieni, koska ne kyllä tietää muutenki miten mä voin. Apua, oliko pakko taas palauttaa tää ajatus päähän, nyt mua ahdistaa ja oon ihan jumissa, kun en tiiä miten sen purkaisin kun ei niitä arpia vois enempääkään tehdä... 

Niin, ja päätin, että leirin aikana karppaan. Saan samalla syyn syödä vähän vähemmän, koska en voi esimerkiks perunaa ym. syödä. Hah.

Mä tajusin tänään että oon allerginen tuoreelle ananakselle.

will i ever be enough

Mä oon miettiny usein sitä, kuinka pitkälle mä aion jatkaa. Oonko koskaan tarpeeks itselleni. Näenkö itsessäni aina ne samat epäkohdat kuin nyt.

Mä painan nyt ehkä 68 kiloa, mutta ajattelen itseni edelleen noin 75 kiloisena, vähän ylikin. Jos painaessani 50 kiloa ajattelenkin edelleen itseni 75 kiloisena. Näen itseni sen kokoisena. Joskus oon sitä mieltä, että ajattelen liian helposti pienentyneeni, mutta en kuitenkaan oo millään tavalla tyytyväinen itseeni. Musta tuntuu edelleen, että oon niin iso, että 25 kiloa vähintään sais kadota taivaan tuuliin. Mielellään pari ylimääräistäkin. 

Mä vähän pelkään sitä, että mulle on syntymässä tosi vääristyny kuva kehostani. Oon aina ajatellu, että mulla on suhteellisen normaali käsitys siitä, mutta nyt kun katson kuvia vuosien takaa, tajuan että silloinkin oon nähny itseni ihan erikokoisena. Kun painoin 58 kiloa, mä pidin itseäni vähän liian isona ja olisin halunnut laihtua noin viis kiloa. Kuitenkin sitten, kun paino alkoi nousta, mä en nähny muutosta kehossani, ainoastaan vaa'alla. 65 kiloa ja olin edelleen mielestäni saman näköinen. 77 kiloa ja olin vieläki musta ihan normaalin kokoinen. Mut herätti oikeesti vaan se lukema, ei mun ulkonäkö. 

Ja nyt se sama tapahtuu toiseen suuntaan, vaikka tää muutos ei oo edes tapahtunu niin nopeasti, että sitä vois syyttää. Mulla on ollu aikaa sopeutua ajatukseen, mutta en sopeudu. 

Mä oon myös muuttunut tai muuttumassa tosi turhamaiseks ja pinnalliseks oman itseni suhteen. Oma ulkonäköni on mulle kaikki kaikessa. Mun on pakko näyttää hyvältä, edellisen 4-5 kuukauden aikana oon käyny ehkä 2-3 kertaa kaupassa ilman meikkiä, ja höntsyissäkin lähden ulos vaan jos on tosi aikainen aamu tai myöhäinen ilta ja voin luottaa siihen, ettei ihmisiä oo paljoa liikkeellä. 

Blogin nimi Täydelliseksi alkaa kuulostaa enemmän ja enemmän mun elämältä. Siihen mä pyrin ja sitä tavoittelen keinolla millä hyvänsä. Toistaiseks se on keskittyny ulkonäköön, mutta huomaan muutosta tapahtuvan muuallakin. En oo jaksanut vielä siirtyä sanoista tekoihin, mutta huomaan kyllä, että mua häiritsee paljon entistä enemmän mun elämässä kaikki mikä ei oo järjestyksessä ja hallussa. Tuntuu, että mun täytyis saada kaikki kasaan: koti siivottua, tiskit tiskattua, työjutut tehtyä, koulujutut tehtyä, laitettua raha-asiat järjestykseen. Tää kaikki ahdistaa mua enemmän ja enemmän mitä kauemmin nää asiat on sekasin. Seuraavat 1,5 viikkoa tulee oleen aivan tappomeininkiä työ- ja koulujuttujen suhteen, ja vaikka nyt sanon että sitten mä otan iisimmin niin musta alkaa tuntua, että en mä ota. Sit mä alan stressaamaan muita asioita.

Ahdistuksen määrä on lisääntyny kaiken tän takia, ja mä ajattelen ajattelemasta päästyäni, että kunhan kaikki asiat mitkä äskenkin luettelin, olis järjestyksessä, se ahdistus vähenis. Mutta väheniskö se? Paine olla aina vähän parempi ei välttämättä hellitä. Aina kun menee vähän pieleen, mä vihaan itseäni. Jos syön liikaa, jos en saa tehtyä suunniteltuja asioita, jos epäonnistun.

Eilen oli kaks tilannetta joissa kieltäydyn tekemästä tai sanomasta jotain, koska pelkäsin nolaavani itseni. Ihan vaan sillä että heittäisin väärän arvauksen tai jäätyisin esiintyessä. Vaikka ihmiset keiden kanssa olin, on mun parhaita ystäviä ja tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä. Mä pelkään niin paljon sitä, että joku ajattelee musta jotain pahaa.

Mutta kaikkein kierointa kaikessa tässä on se, että salaa mä oon iloinen tästä. Sillä ahdistuksella, sillä paineella, sillä tarpeella olla parempi, mä saan aikaan asioita. Mä saan asioita tehtyä. Ja oon tyytyväinen itseeni. Enkä mä halua päästää irti tästä tavastani ajatella näin.

Mä haluan että mua katsotaan kadulla kadehtivin ilmein. Mä haluan että ihmiset ajattelee mun olevan kaunis, vahva, kaikin puolin onnistunut. Mä haluan olla täydellinen.

dipi-dipi-däng-däng

Lentoemäntädieetti ei menny ihan niin kun piti, en saanut sitä ihan loppuun asti, mutta kolmessa päivässä lähti 2-3 kiloa, joten tyytyväinen voin kai kuitenkin olla. Eilisestä mun paino ei ole noussut, vaikka söin siellä juhlissa voileipäkakkua, tavallista kakkua, kahta eri salaattia ja illan aikana nachoja ja vähän pitsaa, ja join kokista ja energiajuomaa. Yleensä tollasen määrän jälkeen noin epäterveellisiä ruokia paino on noussut vähintään pari sataa grammaa. Voinen siis päätellä, että se lentoemäntädieetti pitää paikkaansa senkin kanssa, ettei sillä pudotettu paino humpsahda kerralla takas kun on päivän syönyt taas normaalisti. (Koska mä muka viimeks olisin syönyt normaalisti?)

Uutta ennätyspainoa en tosin taaskaan saanu punnittua, mutta en mä kaukana oo onneks siitä, että saan. Jos en nyt lipsahda ahmimiseen vaan syön fiksusti niin eiköhän se sieltä tule.

Mulla on tuskaisat kaks viikkoa edessä. Täytyy hoitaa muutama rästissä oleva kouluhomma, yks projekti ja toisen näyttötyön kirjallinen osuus pitäs kirjoittaa, lisäks mulla alkaa leiri keskiviikkona ja siellä menee oma aikansa yhteen sun toiseen hommaan. No, mut sitten kun oon ne hoitanu, voin jäädä kesälomalla tyytyväisin mielin ja keskittyä häiden järjestämiseen.

Ja laihduttamiseen.

keep keep going

Ensimmäinen päivä lentoemäntädieettiä takana ja nyt aamulla olo on ihan hyvä. Illalla oli tosi paha olo ja pelkkä ruuan ajatteleminen oksetti. Mahakin oli vähän sekaisin mut tosiaan nyt on jo hyvä olo.

Lähtöpaino eilen aamulla oli 69,2 kg. Tänä aamuna ensimmäinen kilo oli humpsahtanu pois ja painoa siis 68,2 kg. Lupaavalta siis vaikuttaa.

Eilinen menu oli seuraavanlainen:

Aamiainen: puolikas verigreippi, tee maukeutusaineella (fuskasin, koska en pysty juomaan teetä ilman makeutusta)
Lounas: purkki tonnikalaa vedessä, salaattia, tomaattia

Välipala: omena
Päivällinen: n. 150 g vihreitä papuja, kaksi keitettyä kananmunaa, puolikas verigreippi

Lisäksi yht. 3 litraa vettä.

Greippi ei oo suurinta herkkuani ja siks onkin ikävää, et joudun syömään puolikkaan greipin aamiaiseks joka päivä, mutta enköhän mä pysty elämään sen kanssa. En mä sitä kuitenkaan syömäkelvottomana pidä, ja oon jopa tottunu siihen jo hieman.

Ylpeä voin kuitenkin nyt itsestäni olla! Eilen illalla kolme kaveria mun nenän edessä söi karkkia, sipsiä, lakua, tortillaa enkä mä ottanu mitään vaikka tarjottiin. Hah! Lisäks kävin eilen suunnittelemallani lenkillä ja tänäänkin aion mennä, tosin tänään mun on ehkä pakko kävellä kuitenkin, koska mun jalat on tosi kipeät, eikä juoksu ehkä sujuis tänään.

Nyt kuitenki päiväohjelmassa kouluhommia oikein urakalla. Yyh. 

so i set the world on fire

Huomisesta lauantaihin kokeilen lentoemäntädieettiä. Kävin kaupassa äsken ja jääkaapissa on nyt kaikki ruuat, mitä mun tulee syödä. Postaan sitte päivittäin miten on menny ja ennen kaikkea mitä tapahtuu painolle tänä aikana. Harkitsen myös ottavani kuvat syömistäni aterioista. Lauantai mua vaan mietityttää, kun haluaisin nähdä ihan oikeesti miten tää toimii mutta kaverilla on silloin yo-juhlat, niin oonko sitte vaan syömättä siellä vai mitä oikein tekisin... Tätä lausetta kirjoittaessa oloni vahvistui siitä, että tahdon olla syömättä siellä, mutta saa nähdä miten onnistun. Toivottavasti tahdonvoima kasvaa niin suureksi että pystyn siihen.

Lisäks haaveilen siitä, että jaksaisin ja ehtisin joka päivä lenkille. Tänään kävin juoksemassa, huomenna ajattelin mennä sauvakävelylle, torstaina taas juoksemaan, perjantaina sauvakävellen ja lauantaina juoksemassa. Ehkä näin en rasita lihaksia liikaa, vaan jaksan oikeesti tehdä kaikki lenkit.

Tänään on mennyt ihan kivasti, söin vaan pari näkkäriä, joissa oli juustoo ja kurkkua ja voita päällä, kaloreita varmaan noin 200. Tavoitteena olis, etten ainakaan mitään kiinteää enää tänään söisi... Vaikka popcornit kyllä houkuttelis. Mutta ehtii niitä syödä sitte myöhemminkin, jos nyt tekisin poppareita, söisin kuitenkin kaikki itse ja hyvällä säkällä tekisin vielä toisenki pussillisen. Jätän siis syömättä! Tällä kertaa onnistun, että voin näyttäytyä niissä juhlissa lauantaina. En halua mennä sinne ahdistuneena ja häpeillen. Haluan saada mitattua uudet mitat tämän viikon aikana, olen itselleni luvannut että mittaan uudestaan kun ekat 10 kiloa on poissa. Eli tämän hetkisestä painosta kolmisen kiloa matkaa. Enköhän siihen pysty, varsinkin kun pikaisesti kokemuksia googlaamalla moni on saanut tolla dieetillä sen 4 kiloa putoamaan. Sormet ristiin ja toivotaan parasta... Pakko siis noudattaa orjallisesti lentoemodieetin ohjeita!

Tänään on taas onnistujafiilis, toivottavasti huomennakin menee hyvin... Nyt voisin harkita aikaisin nukkumaan menemistä, että ehdin lenkille ennen kun meen äitille, se lupas taas värjätä mun hiukset. Jee, saanpas tän kuontalon taas kunnolla punaiseks!

Ai niin, ja ostin eilen Essien Matte about you -lakkaa, joka siis tekee kynsilakan mattapintaiseksi, ja tummansinisen kimaltavan lakan kanssa tulos oli aivan mahtava! Väsäsin vielä lisäks kärkiin kirkkaat raidat, mutta se ei onnistunut kovinkaan hyvin, tässä joka tapauksessa kuva tästä onnettomasta yrityksestä. 

Taidan lakata varpaankynnet, katsoa salkkareita ja sit hipsiä nukkumaan. Toivottavasti teillä on ollut edes melkein niin hyvä päivä kun mulla!

maailma jonka näen ei ole kaunis maailma

Musta tuntuu koko ajan, että nyt on tyyntä myrskyn edellä. Että kohta jossain napsahtaa ja sit romahdan taas syvemmälle.

Oon syöny liikaa ja vaikka mua kaduttaa ja ahdistaa se olo aina kun oon syöny, en silti jotenki onnistu sen hillitsemisessä. Päätän joka ilta uudestaan ja tiettyyn pisteeseen seuraavaa päivää onnistun, kunnes tulee joku houkutus tai salakavala nälkä yllättää, siis sellainen jota ei edes huomaa mahan murinana tai muuna ennen kuin on ahminut kupunsa täyteen ruokaa.

Lisäks oon jotenki ollu ihan tyytyväinen eikä mikään oo hirveesti haitannu, mut kuitenki hermostun jatkuvasti tosi helposti, enkä mitenkään tykkää olla kotona yksin, varsinkaan jos ei ole mitään tekemistä. Mut sellasta syvää ahdistusta tai masentunutta fiilistä ei oo ollu.

Kuitenkin tuntuu koko ajan, et jotain kasaantuu johonkin ja se vaan odottaa siellä ulospääsyään.

Päätin joka tapauksessa nyt suorastaan kuihtua toukokuun ajan, käyn oikeesti ahkerasti lenkillä oli aikaa tai ei (ajanpuute on maailman huonoin tekosyy kun kuitenkin istun Facebookissa joka päivä pitkät pätkät), ja mä vaan yksinkertaisesti hillitsen itseni syömisten suhteen. Mun on oikeesti pakko, jos haluan olla kesän alussa minkäänlaisessa kunnossa. Varsinaisia tavoitteita ei ole, tai hyvin häilyviä ne ainakin on.

Mä vaan odotan sitä hetkeä kun joku romahdus pääni sisällä tapahtuu.

sankareiden töitä

 69,3 kg.

Tänään oon onnellinen. En muista koska oon viimeks nähny vaa'assa luvun, joka ei ala seiskalla. Tää on uskomatonta.

enemmän kuin kukaan

Mulla on nälkä. Se on ihanaa. Vaikka toki aika ihme, kun on tullu syötyä huonosti. En oo varma oonko pysyny alle 700 kalorissa, mutta ruuan laatu ei ainakaan oo ollu kovin hyvä. Mutta nyt on tiukat suunnitelmat tuleville päiville ja ens viikolle.

Kävin Sokoksella ja siellä oli 3+1 päivät, joten kiertelin siinä sitte ja kattelin löytyiskö mitään ostettavaa. No, löytyihän sieltä, mun ens viikon ruuat.

Eli ruokasuunnitelma on seuraava:

to - paasto

pe-su - leirillä tarjottavaa ruokaa eli paljon salaattia ja vähän kaloreita

ma-pe - 1 keitto ja 1 smoothie päivässä (yht. 324 kcal), lisäks saa syödä hedelmiä ja kasviksia jos tuntuu siltä, että maha vaatii

Ja sit alkaakin taas leiri, jolla syön vaan sitä mitä on tarjolla - yritän syödä paljon salaattia ja vähän muuta ruokaa, vähän leipää, riisiä, perunaa, pastaa yms. Sen verran kuitenkin, etten herätä epäilyksiä työkavereissa... Kamalan vaikeaa tämä.

Sit kun kotiudun leiriltä pääsiäisen jälkeen niin aattelin jos kokeilis esimerkiks lentoemäntädieettiä. Mutta se riippuu ihan rahatilanteestakin, et onko rahaa ostaa niitä ruokia. Jotenkin mulla on nyt sellainen olo, että seuraavat viikot menee hyvin. Toivottavasti oon oikeessa. Mä en jaksais enää jojoilla tässä samojen painolukemien tietämillä, missä oon nyt varmaan kaks viikkoa jojoillu.

Oon tosi innoissani ens viikosta, ja odottelen että pääsisin maistamaan noita nutrilettejä! Toivottavasti ei oo ihan kamalaa kuraa noi keitot...

Nooh, mä teen nyt töitä, ettei tarvii sitte stressailla niistä enää. Tästä tulee vielä ihan hyvä päivä!

vitutusta uhmaten

Tää alkaa mennä taas aivan naurettavaksi. Mun elämä on melkein kaikilta osa-alueilta aivan sekaisin. Yritän nyt siis vähän ryhdistäytyä. On aika tehdä suunnitelmia ja päätöksiä.

1. Päivän kalorimäärä korkeintaan 700 kcal, joka koostuu terveellisestä ruuasta. Tietysti mitä vähemmän, sen parempi.

2. Viikossa vähintään yksi paastopäivä.
3. Ja korkeintaan yksi mättöpäivä, jolloin kalorimäärä saa ylittyä, mutta edelleen terveellisestä ruuasta. Ei siis herkkujen, pikaruuan ym. ahmimista.

4. Mun on oikeesti pakko alkaa liikkumaan. Joten näin alkuun vähintään 3 päivänä viikossa jotakin liikuntaa: kävelyä, juoksua, lihaskuntoa, ihan mitä vaan. Tietysti mitä enemmän, sen parempi...

5. Alkoholi on kielletty. Aivan liikaa kaloreita, eikä siitä ikinä seuraa mitään hyvää.

Ja tän kämpän mä siivoan tänään ja huomenna. Oon puhunu siitä niin kauan, että nyt on pakko oikeesti tehdä jotain.

Kahden päivän irtiotto on maksanut mulle 1,7 kg. Nyt on aika ottaa se takaisin ja palata rytinällä ruotuun. Oon vähän kateellinen kaverille, joka on suurinpiirtein samanpituinen kuin mä ja kertoi viime viikolla päässeensä 70 kilon paremmalle puolelle. Mäkin olin jo tosi lähellä, mutta sitte pilasin sen lauantaina ja sunnuntaina. Etenen niin hitaasti, kun alkuviikko menee aina viikonlopun jälkien korjaamiseen ja vasta loppuviikosta pääsen tekemään tulosta... Kunnes tulee taas viikonloppu.

Vaan nyt sellainen meno loppuu. Ruokapäiväkirjaa ajattelin myös alkaa pitämään, jotta pysyn varmasti kärryillä siitä, mitä olen syönyt ja kuinka paljon kaloreita ruoat on sisältänyt. Siis sellaista ruokapäiväkirjaa, joka on mulla koko ajan mukana. 

Tavoitteena näin alkuun olisi, että viikonlopun kerryttämä paino olisi poissa ylihuomenna. Paljon vettä ja vähän ruokaa, niin se on mahdollista.

Mun on pakko alkaa onnistumaan, koska mulla alkaa yksinkertaisesti mennä hermo oman selkärangattomuuteni kanssa.

Mun on pakko onnistua.

tahdon sua samaan aikaan lohduttaa ja lyödä

Tuli monta ajatusta mistä kirjottaa mutta en osaa muotoilla näitä ajatuksia yhdeks järkeväks postaukseks. No, alotetaan töistä.

Mulla on tässä kevään aikana yks leiri töiden puolesta. Ja tajusin, että siellä syödään 5 kertaa päivässä, ja mun on pakko syödä sen verran, ettei työkaverit ala ihmettelemään. Siellä on mun lähin työkaveri, joka on todella huolehtivainen ja oikein sellanen ihana, ja tiedän, että jos rupeen syömään kamalan vähän, se tajuaa että jotain on pielessä. Viime kesänä onnistuin yhden leirin aikana pudottamaan pari kiloa, mutta en tiedä onnistuuko se nyt, kun siihen mennessä kroppa on ehtiny tottua paljon pienempään ruokamäärään kun viime kesänä... Lisäks sinä aikana mulla on edelleen ABC-dieetti käynnissä eikä tuu kuuloonkaan, että onnistuisin sinä aikana pitämään jotain paastopäiviä tai 150 kcal päiviä. Luulen, että joudun sinä aikana syömään vähintään 700 kcal päivässä, etten herätä liikaa huomiota. Ehkä yritän vaan täyttää lautasen salaatilla ja hämään sillä tavalla. Ja pitää se viikko taukoa tosta dieetistä. 

Mutta lohdutuksena se, että oon laihtunu 400 grammaa eilisestä. Kerrankin hyvä tulos! Ja painan nyt vähemmän kun oon painanu ties kuinka pitkään aikaan, veikkaisin et viimeks 2 vuotta sitte oon painanu tän verran. Sitä paitsi oon laihtunu 5,3 kiloa. Ja siitä ihan kaikkein pahimmasta luvusta, minkä oon ikinä nähny vaa'assa, oon tiputtanu nyt yli 7 kiloa. Plus tajusin, että toi 5,3 kiloa on lähteny vähän reilun kuukauden aikana, eikä vuoden alusta niinku ajattelin. Painoin vielä tammikuun loppupuolella 5 kiloa enemmän.

Söin äsken lounaan. Tuntui ihan älyttömän isolta annokselta ja maha on nyt niin täynnä että oon melko vakuuttunu siitä, että lihoin ainakin 2 kiloa pelkästään ton ruuan ansioista. Mutta siinä ateriassa oli vaan 150 kcal! Eli 35% päivä kaloreista (tän hetkisen suunnitelman mukaan) eli suurinpiirtein sen verran ku lounaassa pitäis ollakin, että jaksan olla illan mässäilemättä vaan syön kohtuudella pieniä aterioita ja kaloreita suunnitelman mukaan tulossa 420 kcal. Ihan hyvä, koska musta tuntuu että eilinen meni oikeesti enemmän yli kun sen 2 kcal mitä laskuri ilmoitti...

Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että oon oikeesti matkalla kohti mun unelmavartaloa. Yritän kuitenkin olla innostumatta liikaa...

you don't know you're beautiful

Vaikeinta tässä taitaa olla se, että mun paino on pudonnut vasta niin vähän, että tiedän kuinka nopeasti ollaan taas lähtöpisteessa. Mä uskon eteneväni todella vasta sitten kun paino alkaa kuutosella. Sit vasta voin alkaa oikeasti iloitsemaan siitä, että mun paino putoaa.

Tänään on mennyt syömiset nappiin ja huomisenkin mätöt on jo suunniteltu. Huomenna siis taas vuorossa 500 kcal päivä ja suunniteltu kalorimäärä on tällä hetkellä 474 kcal. Oon niin innoissani kun kerranki tää sujuu!

Voisin esitellä yhden ihmisen lisää. Se on S ja se on sellanen friends with benefits -tyyppi. Mulla on tänään ollu vähän ikävä sitä, kun on ollu niin paska ja arvoton fiilis sen jälkeen, mitä T sanoi mulle viime yönä. Ja olisin halunnu tuntee että joku haluaa mua! Mutta se ei ehtiny tänään. Eikä se varmaan ehdi huomennakaan nähdä mua. Ehkä keskiviikkona... Ja sekin vaan ehkä. Harmittaa kyllä ihan sikana, että ainoa joka ilmeisesti sietää mua edes sen verran että kehtaa katsella mua alasti, ei just nyt pääse mua piristämään kun sitä tarvitsisin.

Onko kukaan muu muuten huomannu, että postauskuvien etsiminen on puoli hauskuutta tässä koko bloginkirjoittamisessa? Musta se on ihanaa. Joten, ne joiden mielestä pistelen liikaa kuvia, niin sori, musta se on niin kivaa etten aio lopettaa!

Huomaan, että tässä blogissa toki riittää ihmisvilinää, pelkästään tänään tätä on katsottu melkein 40 kertaa. Jos siis vakituisia vierailijoita löytyy, niin jättäkää toki itsestänne joku merkki, koska musta tuntuu että kirjoittelen tällä hetkellä lähinnä itselleni mikä tuntuu vähän typerältä...