ikävöimästä itseni yllätin

Tänään mulla on ikävä. Leirillä on ihan hauskaa, ollaan täällä Lapissa nyt, matkaan meni 11 tuntia ja olihan se vähän raskasta istua autossa niin pitkä matka. Kännykästäkin loppui akku, kun meni koko matka musiikkia kuunnellessa ja tekstaillessa... Viime yönä en nukkunut ollenkaan, koska olisin ehtiny nukkumaan vaan 1-2 tuntia ja jos olisin nukkunu niin vähän, olisin ollu aivan kuollu tänään. Joten uni varmasti maittaa kunhan iltaohjelmat, hartaudet ym. on ohi. Totesin kyllä eräälle tietylle henkilöllekin tänään, että kyllähän se uni silti varmasti tulis paremmin jos sais nukahtaa sen viereen... <3

Mä joudun odottamaan vielä yli viikon ennen kun nään sen taas. Mun suunnitelmissa oli, että menisin tiistaina (vapaapäivänäni...) työpaikalle koska tiistaisin se on siellä myös, mutta miten mä muka tiistaihin asti malttaisin odottaa? Mun täytyy ehkä ehdottaa, että nähtäis jo aiemmin. (Niinku vaikka heti sunnuntai-iltana kun tuun kotiin... Heheh.) 

Onneks leirillä on kuitenkin mukavaa, porukka on mahtava ja kaikki on sujunu toistaiseks hyvin, leiriläisetkin on jo nyt, vasta 20 min hiljaisuuden jälkeen jo kutakuinkin rauhoittunu ja menny nukkumaan! Suorastaan mahtavaa. Huono puoli on enää se, että mun täytyis pitää huomenna oppitunti noille, enkä oo valmistellu sitä ollenkaan. Joku on jostain syystä vieny mun ajatukset kokonaan muualle niin en oo saanu aikaiseks. Noh, huominen aamupäivä vielä aikaa.

Ja jos jää aikaa, voin huomenna avautua mun ahdistuksesta, kun täällä syödään niin paljon!

colours and promises

Mä haluaisin vaan jakaa teille sellasen asian, että oon onnellinen. Just nyt oon onnellinen. Oon viettänyt illan sellaisen(kin) ihmisen seurassa, jota en vielä torstaina tiennyt edes näkeväni ennen kuin 1,5 viikon päästä. Mä oon ihastunut, siis aivan todella ja korviani myöten ja jos mulla olis taipumusta punastella, sitä tapahtuis usein. En tiiä koska olisin viimeks tuntenu mitään tällasta. Se olo tänään kun olin just jänistänyt tilanteesta jossa olisin voinu saada pusun...

Harmittaa! Mun kädet tärisi ja jalat tuntu heikolta mutta silti mun naamalla leveili typerä virnistys kun olin tietoinen siitä, mitä meinas tapahtua. 

Mä oon niin hulluna siihen etten itekään tajua. Ja varsinkaan se itse ei taida tietää kuinka sekasin oon siitä. Musta vaan tuntuu taas että tässä käy taas niin että mä tykkään siitä paljon enemmän kun se musta. Se on niin nähty tilanne, ei tosiaankaan olis ensimmäinen kerta. Mua vähän pelottaa että mua sattuu. Mua pelottaa myös että mä satutan, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin kyllä aika utopistiselta ajatukselta. Yritän kuitenki vaan hiljentää vauhtiani, koska muuten tää päättyy rumasti... Mä välitän liikaa ja toinen ei tarpeeksi, ja kaikelta putoo pohja. Ei, ei, ei, niin ei saa käydä. 

Voisitko vaan tykätä musta tosi tosi tosi paljon niinku mä susta?

Sitten ei tarvis kenenkään lähteä, kenenkään ei tarvis satuttaa toista. Miks mua pelottaa jo valmiiks? Koska sun seurassa mun on pitkästä aikaa hyvä olla. Jos olisin voinu, olisin jääny siihen sun halattavaks koko illaks kun halasin sua ekan kerran tänään. Siinä oli tosi hyvä olla. 

Tykkään susta niin paljon, etten uskalla sanoo sitä, kun pelkään että sua alkaa ahdistaa, koska oon ihastunu suhun niin paljon niin nopeesti. Entä jos et ookaan yhtään niin ihastunu muhun?

Tykkäänköhän mä susta vähän liikaa.

en kävele vastaan

Mä haluaisin olla itsevarma. Mä oon sitä mieltä, että itsevarmuus on kaunista, ja oon melko varma siitä, että sellaiselle, joka ei mua tunne, esitän itsevarmaa tosi hyvin. Kävelen kadulla selkä suorassa kauniit vaatteet päällä ja korkokengät kopisten. Mutta mitä mun päässä sisällä tapahtuu: "Miks toi kattoo, onko mun meikit levinny, se varmaan ajattelee että miks tonnäkönen nainen kuvittelee olevansa kaunis, apua mä näytän varmaan ihan kamalalta."

Musta olis ihanaa tietää olevani kaunis ja mukava, hauska ja kiinnostava ihminen. Mutta en tosiaankaan tiedosta sitä itse. Mulle on monet kerrat sanottu että oon, mutta en mä näe sitä itse. Mä katson peiliin ja näen ihan tavallisen, vähän hölmönnäköisen ihmisen, jonka pitäis laihduttaakin. Hyi.

Haluaisin olla itsevarmempi myös siks, että nyt mä epäilen kaikkien muiden sanomisia. Että kaikki vaan puhuu mua miellyttääkseen. Mä kyllä tiedän, ettei ihmiset tekis sellasta mutta... En kuitenkaan halua uskoa mitä mulle sanotaan. Jaa kaunis, paskat. Ai kiinnostava ja mukava, niin kai juu.

Mä pelkään että tää huomionhakuisuuteni ja kauniiden sanojen kalasteluni koituu tän ihanan ihmisen ja mun välirikon aiheuttajaksi. Kun on koko ajan saatava kehuja, kun kaikki mikä sanotaan vähänkin väärin, pitää heti kääntää päälaelleen. En mä halua! Haluan vaan luottaa siihen että joku vois muakin rakastaa. Haluan vaan olla onnellinen.

Miks en muka vois jonkun silmissä olla kaunis? En ehkä omissa silmissäni, mut miks en jonkun muun silmissä? Mä tiedän paljon ihmisiä, jotka on mun silmissä tosi kauniita ja ihania, mutta itse he eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Miks joku siis ei vois muakin nähdä kauniina ja ihanana? Miks en voi uskoo sitä?

Miks se on niin vaikeeta. Miks mun täytyy oikeesti haluta niin paljon huomiota. Miks en vaan voi tyytyä siihen mitä saan? Tiedostan itsekin kuinka ärsyttävä oon kun koko ajan tarviin jotain kauniita sanoja, mut en voi sille mitään. Mä yritän aina hillitä itseni mut se on niin vaikeeta... "Kehu mua! Sano mua kauniiks! Kerro vielä kuinka ihana mä sun mielestä oon!"

Mun on niin helppo vihata mua, että miksei vaan kaikki muutkin tee niin?

väreilevä helle kaupungin

Onnellisuus.

ja piikkien haavoittaa

Tänään mulla on ollut kiva päivä. Tai no, alkuun se nyt vaan oli sellanen ihan ok, mut parani loppua kohden ja nyt viimeiset pari tuntia on ollu tosi kivaa! Tähän tietysti liittyy olennaisesti yks ihminen. Oon onnellinen. Ei tässä  edes oo vielä mitään varsinaisesti tapahtunut, mutta tekee mieli hihittää! Musta tuntuu kun olisin teinityttö.

Oon vaan huolissani siitä, miten osaan sitoutua. Jotenki en haluais sitoutua, kun oon niin pitkään seurustellu ja nyt viimein vapaa, mut toisaalta taas... Tää ihminen merkitsee mulle paljon. Ja tietyllä tasolla tahdon kyllä keskittyä vaan siihen, mutta... Vapauden tunne on ollu mahtavaa.

Mulla on kuitenki onneks niin korkee moraali, et koskaan en vois toimia toisen selän takana, joten pettämisen pelkoa ei todellakaan ole. Tai no voisko sitä oikeastaan pettämiseks varsinaisesti sanoa kun ollaan tällaisessa "säätövaiheessa" vasta. No, oli tai ei, selän takana en vois kuitenkaan toimia. Joten ehkä mun ei tarvii olla huolissani siitä.

Miks tää on taas näin vaikeaa. En mä haluu kun olla onnellinen.

Ps. Mun oli tänään kylmä ja se tuli lämmittämään mua. <3

hulluutta huumaa

Oon onnellinen että meistä tuli niin läheisiä. Mut kuinka läheisiä meistä voi tulla? Pitäiskö tulla? Vai pitäiskö nyt unohtaa kaikki mahdollisuudet ja potentiaali ja pitää sut ystävänäni ja unohtaa kaikki muu?

Mä en ees tiiä mitä ite haluan, mitä tunnen. Pelkään edelleen hakevani vaan laastaria joka paikkais mun haavat, miten mä uskallan ikinä edetä kun en mä halua ketään laastarina pitää. Mut onko tässä mitään, onko tää aitoa, onko tää vaan lohdutuksen hakemista?

you didn't have to cut me off

Onko se liikaa pyydetty, että mua kohdeltais niinku ihmisiä kuuluu kohdella? Mikä oikein saa ihmiset kuvittelemaan, että mua saa kohdella ihan miten vaan?

Kunnioitusta mä vaan kaipaan. Mut sitä en saa. Ilmeisesti en oo sen arvoinen, että mua vois kohdella fiksusti. Mä en saa kysyä kysymyksiä, jotka liittyy suoraan muhun. Koska sit vaan kyselen liikaa.

Mut mä vaan annan sen (henkisesti) lyödä mua, koska mä tarviin sitä, mutta se ei mua. Se ei arvosta mua, se ei kunnioita mua, se ei tarvii mua. Mä tarviin sitä, joten se voi tehdä mulle mitä vaan ja silti oon valmis tekemään ihan mitä vaan että se pysyis mun elämässä. Sillä on kaikki valtit käsissään, mulla ei oo mitään.

Mä vaan pyydän kiltisti, et se lopettais, mut jos se ei lopeta, niin annan asian olla, mä tyydyn siihen. Tärkeintä mulle on kuitenkin vaan se, että se edes silloin tällöin saa mun oloni hyväks, vaikka kaiken muun ajan olisinkin aivan paskana. Niin kun oonkin. 

Mä tarviin vaan hyväksyntää.

sankareiden töitä

 69,3 kg.

Tänään oon onnellinen. En muista koska oon viimeks nähny vaa'assa luvun, joka ei ala seiskalla. Tää on uskomatonta.

somebody that i used to know

En tiiä miten kuvaisin tätä fiilistä.

Mun tekis mieli huutaa. Tekis mieli itkee. Tekis mieli raivota, olla mielipuoli, tekis mieli vaan seota.

Riittämätön olo. En oo tarpeeks hyvä. En oo tarpeeks ihana, en oo tarpeeks kaunis, en oo tarpeeks laiha, en oo tarpeeks mitään. Mä en oo tarpeeks.

Mä tekisin mitä vaan, mutta en siltikään kelpaa. Oon valmis tekemään mitä vaan, jotta olisin sen silmissä riittävä, hyvä. Mut se ei riitä. Mä en riitä. Mä nään sen kyllä, vaikka se ei sitä suoraan sanokaan. 

En halua olla tällainen, en halua olla huono, inhottava, ahdistava, ruma, liian iso, lihava. Haluun olla kaunis, ihana, laiha, rento ja mukavaa seuraa.

Mut en mäkään kyllä viettäis aikaa mun kanssa jos saisin valita.

Haluun satuttaa itseäni. Mä ansaitsen sen, koska oon tällainen epäonnistuja.

Ansaitsen sen.

mut en painanu summeria

Ruokasuunnitelma uusiks. Se keitto oli kamalaa. Jotenki se jauhe ei liuennut veteen ja se koostumus oli vaan ällöttävä. Maku olis ehkä ollu siedettävä jos se koostumus olis ollu erilainen. Uus suunnitelma siis kehiin.

Päivän ruuat koostuu Nutrilett Hunger Control smoothiesta ja salaatista. Se smoothie oli ihan hyvää, äsken join sellaisen ja oli kyllä maistuvaa. En vaan hoksannu laittaa niitä jääkappiin ja se olis ollu parempaa kylmänä, mut uus yritys huomenna kun smoothie on kylmä.

Mä haluaisin niin uusia vaatteita ja uusia koruja. Tekis mieli lähteä nyt kiertelemään ja kattomaan jos löytyis jotain ostettavaa, mutta yritän vielä hillitä itseni. Toisaalta kirppareilla vois mennäkin käymään. Olis ihanaa löytää jotain uusia vaatteita. Tilasin kyllä H&M:ltä viime viikolla vaatteita ja niiden olis pitäny tulla jo, mut ei oo ainakaan tullu ilmoitusta, että olis paketti odottamassa. Mietin, että pitäiskö mennä kysymään onko pakettia tullu, vaikkei ilmoitusta ookaan näkyny.

Mä taidan kuitenki lähteä nyt kattomaan jos jotain ostettavaa löytyiskin. 

Haluaisko lukijat että postaisin joskus päivän asu -kuvia?

etten enää kuule tämän enempää

Arvatkaa söinkö.