jää heikko pettää

Mulla on niin paska olo. Siis sellanen olo, että mä oon vaan paskaa. Että eräs henkilö on kaikkien mielestä mua parempi. Mukavampi, kivempi, kauniimpi, parempi. Kaikkien mielestä. Kaikkien, jotka tuntee molemmat. Mä olin mun perheen kanssa iltaa viettämässä, mutta lähdin pois kun kuulin, että tää henkilö on ehkä tulossa paikalle. No, olin liian hidas, törmäsin siihen kotimatkalla, en tosin sanonu muuta kun moi. Mutta se saa mut jättämään oman perheeni seuran, vaikka sillä ei oo mitään tekemistä mun perheen kanssa, se tuli paikalle vaan toisen ihmisen siivellä, mutta mä en kestäny jäädä kattomaan sitä, kun kaikki muut pitää sitä niin hienona ihmisenä, myös mun perhe. Kaikki ajattelee, että se on hienompi ku minä.

Enkä mä edes tajua miks mä vertaan itseäni siihen. Ei mulla oo mitään syytä siihen. Eikä sen edes pitäis kiinnostaa mua. Mut mua kiinnostaa. Enkä tajua miks, enkä halua ajatella niin, mutta en voi olla ajattelemattakaan.

Mä yritin saada jutteluseuraa ja piristystä, mut enpä sitten saanu sitäkään. 

ps. tervetuloa, J.

what have i done (again)

Just nyt kaikki on paskaa.

voin kuvitella siivet selkääni

Pää räjähtää, kaikki on perseestä ja vihaan elämääni. Kiitos.

I fucking hate my life.

and when you're needing your space

Mä en tiiä onko mulla mitään asiaa, mutta silti tuntuu, että haluan kirjoittaa tänne. Musta vaan tuntuu, että mä puhun uudestaan ja uudestaan samoista asioista, ja onhan se nyt aika turhaa. Täällä syödään vieläkin liikaa, mua ahdistaa se edelleen, oon edelleen ihastunu ja se asia mietityttää edelleen ja oon edelleen epävarma itsestäni.

Mulla on ikävä. Ja mua pelottaa myös.

Entä jos tää ei meekään niinku toivoisin...

God knows I'm tough enough

väreilevä helle kaupungin

Onnellisuus.

hulluutta huumaa

Oon onnellinen että meistä tuli niin läheisiä. Mut kuinka läheisiä meistä voi tulla? Pitäiskö tulla? Vai pitäiskö nyt unohtaa kaikki mahdollisuudet ja potentiaali ja pitää sut ystävänäni ja unohtaa kaikki muu?

Mä en ees tiiä mitä ite haluan, mitä tunnen. Pelkään edelleen hakevani vaan laastaria joka paikkais mun haavat, miten mä uskallan ikinä edetä kun en mä halua ketään laastarina pitää. Mut onko tässä mitään, onko tää aitoa, onko tää vaan lohdutuksen hakemista?

somebody that i used to know

En tiiä miten kuvaisin tätä fiilistä.

Mun tekis mieli huutaa. Tekis mieli itkee. Tekis mieli raivota, olla mielipuoli, tekis mieli vaan seota.

Riittämätön olo. En oo tarpeeks hyvä. En oo tarpeeks ihana, en oo tarpeeks kaunis, en oo tarpeeks laiha, en oo tarpeeks mitään. Mä en oo tarpeeks.

Mä tekisin mitä vaan, mutta en siltikään kelpaa. Oon valmis tekemään mitä vaan, jotta olisin sen silmissä riittävä, hyvä. Mut se ei riitä. Mä en riitä. Mä nään sen kyllä, vaikka se ei sitä suoraan sanokaan. 

En halua olla tällainen, en halua olla huono, inhottava, ahdistava, ruma, liian iso, lihava. Haluun olla kaunis, ihana, laiha, rento ja mukavaa seuraa.

Mut en mäkään kyllä viettäis aikaa mun kanssa jos saisin valita.

Haluun satuttaa itseäni. Mä ansaitsen sen, koska oon tällainen epäonnistuja.

Ansaitsen sen.