roskaa ja tuskaa

Se romahdus on nyt tainnut alkaa. Eilen oli pitkästä aikaa todella paska päivä, noin niinku kokonaiskuvaa katsoen. Ja samaa taitaa jatkua tänään.

Heräsin eilen ihan kohtuullisen ajoissa, lähdin käymään verkkokaupassa ostamassa uuteen omenapuhelimeeni suojakuoria ja -kalvoja. Kaikki meni ihan hyvin. Poltin pari tupakkaa ja oli tosi chilli fiilis ku aurinko paistoi ja radiosta tuli hyvää musaa. Pääsin kotiin ja päätin lakata kynnet ennen kun alkaisin siivoamaan. Kattelin siinä neljä jaksoo salkkareita ja odottelin et kynnet kuivuu. Sen jälkeen alkoi alamäki. L osti mulle joululahjaks kuulokkeet, jotka meni rikki jokin aika sitten, ja takuukuitti on L:llä ja se on luvannu pitää sen tallessa. Oon nyt jonkin aikaa yrittäny saada sen kuitin siltä niin eilen se sit sanoi et se tuo sen jos se löytää sen. Sanoin, että jos sitä ei löydy, sen pitäis ostaa mulle uudet kuulokkeet, koska se vika menis varmasti takuuseen. No, L ei tietenkään suostunu tähän ja oon nyt ihan varma et kuittia ei löydy enkä mä saa uusia kuulokkeita (on vieläpä yli 30 euron kuulokkeet et ei mistään halvimmasta päästä). Itketti jo siinä vaiheessa ihan tarpeeks. Olin sit viimein alkamassa siivoamaan kun sisko soitti ja pyysi (tai melkein käski) että mentäis yhdessä ostamaan äitin synttärilahja. Olin just lähdössä niin sain puhelun jossa ilmoitettiin helvetin isosta laskusta joka täytyy maksaa kahden viikon sisään, eikä mulla tosiaankaan oo rahaa. No, sit lähdin sinne kauppaan ja sillä reissulla meni sen verran aikaa, että koska olin sopinu meneväni leffaan illalla, en ehtiny eilen ollenkaan siivoamaan. Leffassa vetelin karkkia ja popcornia ja ahdisti ihan sikana mut en vaan saanu lopetettua. Leffan jälkeen mulle iski aivan puskista jäätävä päänsärky, joka oli niin paha että mua oksetti ja meinasin pyörtyä siihen kipuun. Yöllä heräilin pari kertaa ja toisella kerralla en saanu nukuttua koska olin nähny painajaista ja pelkäsin että jos alan nyt nukkumaan, sen painajaisen kammottava pikkutyttö seuraa mua seuraavaankin uneen. Oli aivan saatanan kuuma mutten uskaltanu tulla pois peiton alta, koska kaikkihan tietää että peiton alla on turva...

Tänään mulla on ollu vaan yks äärimmäisen turha työjuttu, yks työjuttu peruuntui ja nyt odottelen seuraavan alkua. M ei tänään varmaan tuu tänne, vaikka yleensä se tulee, ja tänään just olisin kaivannu sitä. Lisäks yks kaveri pisti viestin että voisinko hakea sen koulusta ja koska parempaa tekemistä ei ollu, lupasin mennä. Just ku pääsin sinne koululle, näin ku kyseinen kaveri astui bussiin ja lähti sillä kotiin. Pistin sille sit viestin et kiitos vaan ja sen vastaus oli, ettei se huomannu mun vastausta, et voin tulla hakemaan sen. Siis ensin se kysyi mut sit se ei odotellu vastausta vaan lähti bussilla. Täältä työpaikalta kestää noin 5 min ajaa sinne koululle ja mulla meni kokonaiset 10 min päästä sinne koululle siitä kun se kaveri lähetti viestin... No, saatiin siitä mukava riita aikaiseks tietenkin.

Tuntuu taas vaihteeks siltä et alkaa hajoo asiat käsiin ja vastapainoks yritän nyt pitää edes sit syömiset kurissa.

Nyt täytyy mennä takas töihin, mut jatkan ehkä illalla vielä jos jaksan ja muistan ja ehdin (mun täytyy oikeesti siivotaaaa...)

onnistumispäivä

Päätin, että tänään mä onnistun. Mun on pakko. Painoin tänään saman verran kun eilen. Se on oikeestaan aika ihme koska mun eilinen päivä meni hyvinkin pitkälti syödessä. Söin söin söin. Leipää, hampurilaista, nugetteja, normaalia kokista, keksiä, leipää, keksiä, keksiä, siideriä... Mikä mua vaivaa? En voi olla syömättä. Haluan olla syömättä!

Mun jalkojen pitäis näyttää tolta. Mun reisien ei pitäis osua yhteen. Nyt ne on vaan liian ISOT.

Mutta tänään se onnistuu. Tänään syön vähän ja huomenna oon taas vähän hoikempi. Tänään syön salaattia, juon vähän hyvää päivää -juomaa jossa on aika vähän kaloreita - kuitenki vähän että jaksan olla syömättä vielä hetken. Aamulla en syöny mitään. En oo syöny mitään jo yli kolmeen tuntiin heräämisen jälkeen. Se on aika saavutus mulle. Ja aion jatkaa vielä ainakin pari tuntia. Sit voin syödä ton salaatin jonka ostin. 

Ja lupasin itselleni, että ens viikolla mun paino alkaa eri luvulla kun ennen. Nyt se alkaa seiskalla, ens viikolla se alkaa kutosella. Se on alkanu kutosella viimeks ehkä 3 vuotta sitten. 

Miks kukaan ei kertonu mulle että mä lihon! Mun paino nousi noin neljän vuoden aikana noin 20 kiloa. Eikä kukaan sanonu mulle mitään. Ei kukaan. Enkä mä tietenkään sitä tajunnu. Tai tajusin, mut en tajunnu kuinka helvetin läski olen. Ennen ku sitte ku oli ihan liian myöhästä. Mut nyt haluan painaa samanverran kun painoin viidennellä luokalla. Joo, viidennellä. Oon silloin ollu 9 cm lyhyempi kun nyt, ja painanut 30 kiloa vähemmän ku mä vielä joulun jälkeen. Mutta nyt mä oon taas matkalla kauniiseen minään.

Mä haluan vihata ruokaa. Joskus kun huomaan syöneeni liikaa, mä syön vielä vähän lisää. Ja vielä vähän. Sen verran että mulle tulee paha olo. Koska sillä tavalla mä toivon, että mulle syntyy kammoja niitä ällöttäviä ruokia kohtaan. Ja en mä saa muutenkaan nauttia syömisestä. Se, että oon nauttinu syömisestä, on tehny musta tän kokosen. Nyt mä en enää nauti. Nautin siitä, kun pystyn olemaan syömättä. Nälkä on mun lempitunne, koska sillon tiedän, että oon pystyny oleen syömättä tarpeeks kauan että nälkä on ehtiny kehittyä.

Näin tosi ihanaa unta viime yönä. Siinä oli mun kaveri, joka on mulle niin vihainen, ettei se puhu mulle ollenkaan. Mä taidan olla rakastunu siihen kaveriin. No, siinä unessa se sanoi mulle, ettei se ole mulle oikeesti vihainen, ja että se vaan haluaa olla mun. Ja me suudeltiin. Ja se oli ihanaa. Musta oli ihanaa, että se rakasti mua sittenkin. 

Meillä on aika pitkä historia. Ollaan tunnettu kuus vuotta, ja sinä aikana on tapahtunu yhtä sun toista. Ja vasta nyt mä alan tajuta, että se on kuitenkin ehkä just se, kenet haluan. Ja oon onnistunut hoitamaan tän asian niin, ettei se tosiaan edes puhu mulle. Ei ollenkaan. Kahteen viikkoon se ei oo vastannu mun viesteihin, ja se poisti mut kavereistaan Facebookissa. Odotin meidän ison riidan jälkeen päivän, ja pyysin siltä anteeksi. Sit odotin viikon, ja kysyin onko se vielä vihainen. Sit odotin päivän, ja lähetin sille (kännissä tosin) viestin, jossa sanoin etten voi ajatella mitään muuta kun sitä. No, se oli ihan totta, joten en sit alkanu perumaan sanojani tai mitään. No, eilen pistin vielä viestin ja pyysin anteeks ja yritin vakuuttaa, että mä oon oppinu läksyni. Mä osaan käyttäytyä paremmin! Mutta ei se vastannu. Ja sit näin ton unen... Ja nyt en tosiaankaan voi ajatella mitään muuta kun sitä.

Antaisin vasemman käteni, että se uni toteutuis. 

Ja ps. jos joku jo tätä mun blogia lukee, niin olis kivaa, jos jättäisit itsestäs jäljen. Ja postausaiheita otetaan vastaan. :)

tänään villiinnyn!

Tekee sikana mieli villiintyä! Ajattelin käydä tänään ottamassa huulikorun JA varata ajan tatuointiin! Perjantaina äiti vois leikata mun hiukset ja värjätä ne! Pitkät ruskeat hiukset lyhyemmiks ja aivan punaisiks! Oon niin innoissani! Ajattelin täntyyppistä hiusmallia (tosin väri saattaa olla jopa vähän kirkkaamman punainen):

Nyt juon vaan vettä paljon ja syön illalla vielä ton subin puolikkaan (söin äsken puolikkaan ja totesin, että jos syön tämän päivän aikana VAIN ton leivän, se on ihan ok) ja oon kävellytkin tänään jo ihan kivasti,  varmaan noin 4,5-5 km. :) Tästä tulee vielä hyvä päivä! Se alkoikin niin hyvin 500 gramman painonpudotuksella verrattuna eiliseen ja se tarkoittaa myös että paino on tänään pienempi ku pitkään aikaan on ollu!

Ai niin! Näin vielä ihan sairaan kivaa untakin! Siinä oli joku poika, se näytti ihan mun yhdeltä kaverilta johon oon ihastunu, mutta sen nimi oli eri. Se oli ihan rakastunu muhun ja niin mäkin siihen ja meillä oli täydellinen ensisuudelma ja sit se jossain ulkona ihmisjoukossa vei mut johonki kulman taakse ja paino mut seinää vasten ja suuteli mua tosi rakastavasti. <3 Mut sitten! Mun exä saapui paikalle ja yritti olla muka sen kaveria mut huomasin että sen mun exän teki vaan mieli lyödä tätä mun unelmieni miestä! Exät aina pilaa kaiken. Mut siitä unesta jäi silti onneks tosi hyvä mieli. :)

Mä meen nyt lävistettäväks ja varaan ajan hakattavaks. Iiiiks! ^^