keep keep going

Ensimmäinen päivä lentoemäntädieettiä takana ja nyt aamulla olo on ihan hyvä. Illalla oli tosi paha olo ja pelkkä ruuan ajatteleminen oksetti. Mahakin oli vähän sekaisin mut tosiaan nyt on jo hyvä olo.

Lähtöpaino eilen aamulla oli 69,2 kg. Tänä aamuna ensimmäinen kilo oli humpsahtanu pois ja painoa siis 68,2 kg. Lupaavalta siis vaikuttaa.

Eilinen menu oli seuraavanlainen:

Aamiainen: puolikas verigreippi, tee maukeutusaineella (fuskasin, koska en pysty juomaan teetä ilman makeutusta)
Lounas: purkki tonnikalaa vedessä, salaattia, tomaattia

Välipala: omena
Päivällinen: n. 150 g vihreitä papuja, kaksi keitettyä kananmunaa, puolikas verigreippi

Lisäksi yht. 3 litraa vettä.

Greippi ei oo suurinta herkkuani ja siks onkin ikävää, et joudun syömään puolikkaan greipin aamiaiseks joka päivä, mutta enköhän mä pysty elämään sen kanssa. En mä sitä kuitenkaan syömäkelvottomana pidä, ja oon jopa tottunu siihen jo hieman.

Ylpeä voin kuitenkin nyt itsestäni olla! Eilen illalla kolme kaveria mun nenän edessä söi karkkia, sipsiä, lakua, tortillaa enkä mä ottanu mitään vaikka tarjottiin. Hah! Lisäks kävin eilen suunnittelemallani lenkillä ja tänäänkin aion mennä, tosin tänään mun on ehkä pakko kävellä kuitenkin, koska mun jalat on tosi kipeät, eikä juoksu ehkä sujuis tänään.

Nyt kuitenki päiväohjelmassa kouluhommia oikein urakalla. Yyh. 

so i set the world on fire

Huomisesta lauantaihin kokeilen lentoemäntädieettiä. Kävin kaupassa äsken ja jääkaapissa on nyt kaikki ruuat, mitä mun tulee syödä. Postaan sitte päivittäin miten on menny ja ennen kaikkea mitä tapahtuu painolle tänä aikana. Harkitsen myös ottavani kuvat syömistäni aterioista. Lauantai mua vaan mietityttää, kun haluaisin nähdä ihan oikeesti miten tää toimii mutta kaverilla on silloin yo-juhlat, niin oonko sitte vaan syömättä siellä vai mitä oikein tekisin... Tätä lausetta kirjoittaessa oloni vahvistui siitä, että tahdon olla syömättä siellä, mutta saa nähdä miten onnistun. Toivottavasti tahdonvoima kasvaa niin suureksi että pystyn siihen.

Lisäks haaveilen siitä, että jaksaisin ja ehtisin joka päivä lenkille. Tänään kävin juoksemassa, huomenna ajattelin mennä sauvakävelylle, torstaina taas juoksemaan, perjantaina sauvakävellen ja lauantaina juoksemassa. Ehkä näin en rasita lihaksia liikaa, vaan jaksan oikeesti tehdä kaikki lenkit.

Tänään on mennyt ihan kivasti, söin vaan pari näkkäriä, joissa oli juustoo ja kurkkua ja voita päällä, kaloreita varmaan noin 200. Tavoitteena olis, etten ainakaan mitään kiinteää enää tänään söisi... Vaikka popcornit kyllä houkuttelis. Mutta ehtii niitä syödä sitte myöhemminkin, jos nyt tekisin poppareita, söisin kuitenkin kaikki itse ja hyvällä säkällä tekisin vielä toisenki pussillisen. Jätän siis syömättä! Tällä kertaa onnistun, että voin näyttäytyä niissä juhlissa lauantaina. En halua mennä sinne ahdistuneena ja häpeillen. Haluan saada mitattua uudet mitat tämän viikon aikana, olen itselleni luvannut että mittaan uudestaan kun ekat 10 kiloa on poissa. Eli tämän hetkisestä painosta kolmisen kiloa matkaa. Enköhän siihen pysty, varsinkin kun pikaisesti kokemuksia googlaamalla moni on saanut tolla dieetillä sen 4 kiloa putoamaan. Sormet ristiin ja toivotaan parasta... Pakko siis noudattaa orjallisesti lentoemodieetin ohjeita!

Tänään on taas onnistujafiilis, toivottavasti huomennakin menee hyvin... Nyt voisin harkita aikaisin nukkumaan menemistä, että ehdin lenkille ennen kun meen äitille, se lupas taas värjätä mun hiukset. Jee, saanpas tän kuontalon taas kunnolla punaiseks!

Ai niin, ja ostin eilen Essien Matte about you -lakkaa, joka siis tekee kynsilakan mattapintaiseksi, ja tummansinisen kimaltavan lakan kanssa tulos oli aivan mahtava! Väsäsin vielä lisäks kärkiin kirkkaat raidat, mutta se ei onnistunut kovinkaan hyvin, tässä joka tapauksessa kuva tästä onnettomasta yrityksestä. 

Taidan lakata varpaankynnet, katsoa salkkareita ja sit hipsiä nukkumaan. Toivottavasti teillä on ollut edes melkein niin hyvä päivä kun mulla!

olisin mykkä ja voimaton siellä

Tänään(kään) peili ei ollut mun ystäväni. Näytin kaikessa lihavalta, isolta, massiiviselta, rumalta, ällöttävältä. Teki mieli jäädä kotiin, mutta ei oo varaa olla poissa koulusta. Joten puin samat vaatteet kun eilen ja toissapäivänäkin, vaikka en tykkää pitää yleensä samoja vaatteita montaa päivää putkeen.

Kaverilla on reilun viikon päästä yo-juhlat (miks kaikki muut saa jotain aikaiseks paitsi minä...) eikä mulla ole vielä mekkoa. Oon menossa lauantaina toisen kaverin kanssa ostamaan mekkoja mulle ja sille, ja mua pelottaa ne sovituskoppien peilit. Mua pelottaa niiden mekkojen kokolaput, kuinka ison mekon joudun ostamaan... 

Oon äitin häissä kaasona ja ostettiin kaikille kaasoille samanlaiset mekot. Puhuttiin sitten siitä, minkä kokoiset mekot kahdelle muulle kaasolle ostetaan ja siskoni kysyi multa, minkä kokoinen mulla on. Hävetti niin paljon kertoa, kun mun mekko on kaks kokoa isompi ku toisen kaason ja neljä kokoa isompi ku toisen. Hävetti, nolotti, halusin vajota maan alle...

Kaveri heitti tänään mun mielestä todella huonon läpän syömishäiriöistä. Se on yrittänyt hakea opiskelemaan teatterialaa, muttei tänä keväänä päässyt, koska omien sanojensa mukaan hän ei ole tarpeeks kiinnostava. Heitti sitten vielä, että "mä hankin itselleni anoreksian, niin oon mielenkiintoisempi". Musta se oli mauton ja huono läppä, mutta mulle tuli sellainen olo, etten olis saanut olla sitä mieltä, kun sanoin aika tiukasti että oli todella huono juttu.

Oon kehitelly itselleni äärimmäisen suuria ulkonäköpaineita jopa M:n suhteen, vaikka alkuun mulla ei just sen kanssa ollu mitään ongelmia, mut nykyäänpä on. Mua on alkanu pelottaa se hetki, kun se tajuaa mun todellisen valasmaisuuden... Ja muutkin ongelmat. Kuinka nopeesti se lähteekään kävelemään kun se tajuaa...

Oon syöny taas. Mä vihaan itteeni joka suupalalla enkä silti saa lopetettua. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, kun kuitenkin haluan olla syömättä ja vihaan jokaista palaa jonka suuhuni pistän ja inhoan itseäni joka hetki. Paino junnaa samoissa lukemissa (no ei sentään onneks oo noussu) ja eniten vituttaa se, että tajusin tänään, etten mä oikeesti edes ahmi. Voisin oikeesti lopettaa sen mässyttämisen kun vaan päättäisin olla syömättä kaikkea syötäväks kelpaavaa. 

Mä haluan olla se, jota aina itse ihailen. Se, joka ei syö mitään, vaikka kaikki muut ympärillä vetäis hampurilaisaterioita. Muilla ehkä onkin varaa syödä sellaisia, mutta mulla ei ole. 

Tahtoisin viettää nestepaastoa, mut epäonnistun aina, koska oon niin heikko. Heikko. Heikko.

Epätäydellinen. Epäonnistunut. Pettymys.

Sanat ei riitä kuvaamaan sitä, kuinka oon surkea, huono, paska.

toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Edelliset 22 tuntia oon onnistunut. Viimein. Nyt voisin vaikka jatkaa ainakin toisella mokomalla.

Mä oon ehkä viimein keksinyt itselleni hyvän keinon torjua mieliteot. Totean vain itselleni, että en mä tota herkkua itseltäni loppuelämäkseni ole kieltänyt, että voin syödä sitten vähän myöhemmin, mutta ei nyt, ei tänään. Se on nyt ainakin jonkin verran helpottanut, musta meinaan tuntuu välillä, että syön joskus ruokaa niin kuin se olis viimeinen kerta kun ikinä saan syödä sitä. Mikään ei oo niin hyvää, että mun elämä kaatuis siihen, jos en sais sitä enää ikinä, mutta silti vetelen sitä ku viimeistä päivää...

Tänään mun ajatukset ei kasaudu tähän tekstiin yhtään hyvin. Tämän viikon tavoite on saada uus ennätys vaakalukemaan.

jää heikko pettää

Mulla on niin paska olo. Siis sellanen olo, että mä oon vaan paskaa. Että eräs henkilö on kaikkien mielestä mua parempi. Mukavampi, kivempi, kauniimpi, parempi. Kaikkien mielestä. Kaikkien, jotka tuntee molemmat. Mä olin mun perheen kanssa iltaa viettämässä, mutta lähdin pois kun kuulin, että tää henkilö on ehkä tulossa paikalle. No, olin liian hidas, törmäsin siihen kotimatkalla, en tosin sanonu muuta kun moi. Mutta se saa mut jättämään oman perheeni seuran, vaikka sillä ei oo mitään tekemistä mun perheen kanssa, se tuli paikalle vaan toisen ihmisen siivellä, mutta mä en kestäny jäädä kattomaan sitä, kun kaikki muut pitää sitä niin hienona ihmisenä, myös mun perhe. Kaikki ajattelee, että se on hienompi ku minä.

Enkä mä edes tajua miks mä vertaan itseäni siihen. Ei mulla oo mitään syytä siihen. Eikä sen edes pitäis kiinnostaa mua. Mut mua kiinnostaa. Enkä tajua miks, enkä halua ajatella niin, mutta en voi olla ajattelemattakaan.

Mä yritin saada jutteluseuraa ja piristystä, mut enpä sitten saanu sitäkään. 

ps. tervetuloa, J.

oisko helpompaa kulkee niin kuin sokeena

Mut sitä mä en oikeesti ymmärrä, että miten näin nuorella ihmisellä voi olla asiat niin sekaisin? Missä välissä mä ehdin sekottaa elämäni näin? Sain huonoja uutisia äsken eli oon aika pulassa ja mua itkettää. Nolotti, kun aloin itkeä senkin ihmisen edessä, joka nää uutiset mulle kertoi, ihan tuntematon ihminen vieläpä... 

Miten oonkin onnistunut tässä? Vihaan itseäni samalla kun kaivan omaa kuoppaani vaan syvemmäksi yrittäessäni ratkaista ongelmiani aiheuttaen samalla vain uusia ongelmia.

mun on pakko lähteä

Moni on varmaan sitä mieltä, että tänään mä oon syönyt normaalisti. Mun mielestä oon ahminut niin paljon, että mun maha saattaa räjähtää, ja mä oon väsyneempi ja nuutuneempi kuin pitkiin aikoihin. Tein sen virheen taas, että ostin kotiin ruokaa. Voisko joku tulla syömään kaapit tyhjiks ennen kuin teen sen itse? Jooko? 

Mä oon pirteempi ja voin paremmin, kun syön vähemmän. Ehkä mä muistan sen jatkossa? Tänään en muistanut.

Mä lähden juoksemaan.

taivaasta helvettiin pikkuhiljaa muutettiin

Musta tuntuu että asiat karkaa käsistä. En enää hallitse tätä. Söin äsken reilu 1000 kcal kun oli tarkoitus odottaa kahteen ja syödä sit sellainen 100 kcal patukka, mut vetelinki sen sijaan pari tuntia etuajassa kymmenkertaisen määrän. Ei, en edelleenkään ole oksentanut vaikka ette uskokaan kuinka tekisi mieli. Sen sijaan osoitan itseinhoni itselleni satuttamalla itseäni. Mä aion tänään kuluttaa kaikki ylimääräiset kalorit liikunnalla, niin kuin SGD:n säännöissä lukee, olkoonkin sitten, että se tarkoittaa varmaan parin tunnin juoksulenkkiä. Mut pakkohan mun on. Ei mulla oo varaa ottaa tota 1000 kcal painoon lisääkään.

Tänään olen sekaisin ja sairas: 1000 kcal lounas, viiltelyä ja illalla vielä tappolenkki. Hyvä minä.

Voisin ommella tikit suuhuni, jotten tunkisi sinne kaikkea syötäväksi kelpaavaa.

what have i done (again)

Just nyt kaikki on paskaa.

nothing else matters

Jotain iloa: M tuli kuin tulikin tänään sinne ja mulla oli kivaa sen kanssa, niinku aina.

Muuten ei sit ookaan niin hyvin menny, söin töissä vaikkei pitäny, ja karkkiakin oon tänään syöny enemmän ku liikaa. Kaloreita on tullu vissiin jotain 600 kieppeillä, jos muistin laskea kaiken mitä söin. 

SGD kestää 30 päivää ja aattelin että jos mä yrittäisin sitä niin saattaisin olla kesäks jossain kunnossa. Se vois jopa toimia, koska jos menee yli niin säännöissäkin lukee että ylimääräiset kalorit pitää sit vaan polttaa liikunnalla. Musta tuntuu, että yritän sitä. Aloitan huomenna, mut jotta ne päivät jolloin kalorimäärä on iso, tulis viikonloppuihin, alotan suoraan päivästä 3 ja siirrään ykkösen ja kakkosen sinne loppuun (tosin paasto viimeiseks suunnitelman mukaan). Ainahan sitä kai saa yrittää...

Joku ahdistus tai vitutus jossain pääni perukoilla asustelee, mutta yritän olla päästämättä sitä valloilleen nyt.

roskaa ja tuskaa

Se romahdus on nyt tainnut alkaa. Eilen oli pitkästä aikaa todella paska päivä, noin niinku kokonaiskuvaa katsoen. Ja samaa taitaa jatkua tänään.

Heräsin eilen ihan kohtuullisen ajoissa, lähdin käymään verkkokaupassa ostamassa uuteen omenapuhelimeeni suojakuoria ja -kalvoja. Kaikki meni ihan hyvin. Poltin pari tupakkaa ja oli tosi chilli fiilis ku aurinko paistoi ja radiosta tuli hyvää musaa. Pääsin kotiin ja päätin lakata kynnet ennen kun alkaisin siivoamaan. Kattelin siinä neljä jaksoo salkkareita ja odottelin et kynnet kuivuu. Sen jälkeen alkoi alamäki. L osti mulle joululahjaks kuulokkeet, jotka meni rikki jokin aika sitten, ja takuukuitti on L:llä ja se on luvannu pitää sen tallessa. Oon nyt jonkin aikaa yrittäny saada sen kuitin siltä niin eilen se sit sanoi et se tuo sen jos se löytää sen. Sanoin, että jos sitä ei löydy, sen pitäis ostaa mulle uudet kuulokkeet, koska se vika menis varmasti takuuseen. No, L ei tietenkään suostunu tähän ja oon nyt ihan varma et kuittia ei löydy enkä mä saa uusia kuulokkeita (on vieläpä yli 30 euron kuulokkeet et ei mistään halvimmasta päästä). Itketti jo siinä vaiheessa ihan tarpeeks. Olin sit viimein alkamassa siivoamaan kun sisko soitti ja pyysi (tai melkein käski) että mentäis yhdessä ostamaan äitin synttärilahja. Olin just lähdössä niin sain puhelun jossa ilmoitettiin helvetin isosta laskusta joka täytyy maksaa kahden viikon sisään, eikä mulla tosiaankaan oo rahaa. No, sit lähdin sinne kauppaan ja sillä reissulla meni sen verran aikaa, että koska olin sopinu meneväni leffaan illalla, en ehtiny eilen ollenkaan siivoamaan. Leffassa vetelin karkkia ja popcornia ja ahdisti ihan sikana mut en vaan saanu lopetettua. Leffan jälkeen mulle iski aivan puskista jäätävä päänsärky, joka oli niin paha että mua oksetti ja meinasin pyörtyä siihen kipuun. Yöllä heräilin pari kertaa ja toisella kerralla en saanu nukuttua koska olin nähny painajaista ja pelkäsin että jos alan nyt nukkumaan, sen painajaisen kammottava pikkutyttö seuraa mua seuraavaankin uneen. Oli aivan saatanan kuuma mutten uskaltanu tulla pois peiton alta, koska kaikkihan tietää että peiton alla on turva...

Tänään mulla on ollu vaan yks äärimmäisen turha työjuttu, yks työjuttu peruuntui ja nyt odottelen seuraavan alkua. M ei tänään varmaan tuu tänne, vaikka yleensä se tulee, ja tänään just olisin kaivannu sitä. Lisäks yks kaveri pisti viestin että voisinko hakea sen koulusta ja koska parempaa tekemistä ei ollu, lupasin mennä. Just ku pääsin sinne koululle, näin ku kyseinen kaveri astui bussiin ja lähti sillä kotiin. Pistin sille sit viestin et kiitos vaan ja sen vastaus oli, ettei se huomannu mun vastausta, et voin tulla hakemaan sen. Siis ensin se kysyi mut sit se ei odotellu vastausta vaan lähti bussilla. Täältä työpaikalta kestää noin 5 min ajaa sinne koululle ja mulla meni kokonaiset 10 min päästä sinne koululle siitä kun se kaveri lähetti viestin... No, saatiin siitä mukava riita aikaiseks tietenkin.

Tuntuu taas vaihteeks siltä et alkaa hajoo asiat käsiin ja vastapainoks yritän nyt pitää edes sit syömiset kurissa.

Nyt täytyy mennä takas töihin, mut jatkan ehkä illalla vielä jos jaksan ja muistan ja ehdin (mun täytyy oikeesti siivotaaaa...)

maailma jonka näen ei ole kaunis maailma

Musta tuntuu koko ajan, että nyt on tyyntä myrskyn edellä. Että kohta jossain napsahtaa ja sit romahdan taas syvemmälle.

Oon syöny liikaa ja vaikka mua kaduttaa ja ahdistaa se olo aina kun oon syöny, en silti jotenki onnistu sen hillitsemisessä. Päätän joka ilta uudestaan ja tiettyyn pisteeseen seuraavaa päivää onnistun, kunnes tulee joku houkutus tai salakavala nälkä yllättää, siis sellainen jota ei edes huomaa mahan murinana tai muuna ennen kuin on ahminut kupunsa täyteen ruokaa.

Lisäks oon jotenki ollu ihan tyytyväinen eikä mikään oo hirveesti haitannu, mut kuitenki hermostun jatkuvasti tosi helposti, enkä mitenkään tykkää olla kotona yksin, varsinkaan jos ei ole mitään tekemistä. Mut sellasta syvää ahdistusta tai masentunutta fiilistä ei oo ollu.

Kuitenkin tuntuu koko ajan, et jotain kasaantuu johonkin ja se vaan odottaa siellä ulospääsyään.

Päätin joka tapauksessa nyt suorastaan kuihtua toukokuun ajan, käyn oikeesti ahkerasti lenkillä oli aikaa tai ei (ajanpuute on maailman huonoin tekosyy kun kuitenkin istun Facebookissa joka päivä pitkät pätkät), ja mä vaan yksinkertaisesti hillitsen itseni syömisten suhteen. Mun on oikeesti pakko, jos haluan olla kesän alussa minkäänlaisessa kunnossa. Varsinaisia tavoitteita ei ole, tai hyvin häilyviä ne ainakin on.

Mä vaan odotan sitä hetkeä kun joku romahdus pääni sisällä tapahtuu.

mitä jäljellä kaiken sen jälkeen

Eilen mulla oli tosi hauskaa ja olin onnellinen. Tänään mun auto hajos. 

Okei se ei oo mun auto vaan isin, mutta mä sillä aina ajelen.

huuda kun tarviit mua

Oon lihonu, en tuu toimeen ihmisten kanssa, mikään ei ota sujuakseen, en saa aikaiseks tehdä mitään ja kaikki kaatuu päälle.

Ehkä oon jotenki tottunut tähän kaikkeen, koska ei musta kuitenkaan tunnu mitenkään erityisen kamalalta. Vähän vaan.

Mä tahtoisin lopettaa herkuttelun, ainakin siinä määrin kun sitä nykyään teen. On raskasta haluta vihata jotain, mistä tykkää ihan liikaa.

Mutta on mullakin ilonaiheeni, oon päässyt juttelemaan yhden ihmisen kanssa vähän oikeista asioista ja toivon voivani olla sille läsnä jatkossakin.

Ja lisäks mulla on M. <3