ja sä pyysit mua lähemmäs

Oon niin ison anteeksipyynnön velkaa kaikille! Anteeksi pitkä hiljaisuuteni, mun täytyy tehdä tunnustus siitä, miks oon ollu niin hiljainen.

Mä oon pettänyt teitä toisen blogin kanssa. Mun piti jatkaa kirjoittelua molempiin, mutta jotenkin en vaan jaksa ikinä kirjottaa molempiin. Toinen blogi on ja pysyy täysin ja 100 prosenttisesti anonyyminä, koska jos mulla on vain blogi johon en voi kirjoittaa kaikkea mitä tahdon, se ei palvele tarkoitustaan. Syrjin nyt ystäviäni, jotka saattavat jopa vielä lukea tätä, ja sanon että teille toi toinen blogi ei tule aukeamaan, mutta sellaiselle, joka lähettää mulle sähköpostia osotteeseen nuppineula13@gmail.com ja ilmottaa siinä myös oman bloginsa osoitteen, voin antaa uudenkin osoitteen. Blogin osoite siksi, että mun on oltava edes kohtuullisen varma siitä, ettei tutut lue toista blogia, koska mä tarviin nimettömyyteni.

Asiaan, mitä mulle kuuluu? No, edellisen postauksen jälkeen on tapahtunu jonkin verran, mun elämä on ollut ylä- ja alamäkeä ja oon ollut onneton ja oon ollut onnellinen. Oon syönyt liikaa, normaalisti, ja ollut syömättä pisimmillään vähän reilu 100 tuntia eli neljä päivää ja rapiat päälle (no söin mä oikeesti tuona aikana muistaakseni näkkileivän, nakin ja salaatinlehden). Mä oon käyttäytyny kiltisti ja mä oon tehny itselleni pahaa. Kaikennäköistä on siis tähän mahtunu.

Tällä hetkellä kuuluu hyvää: tutustuin ihmiseen joka tekee mut iloiseksi, oon laihtunut, tuntuu että syöminen pysyy kontrollissa, töissäkin on tällä hetkellä ainakin siedettävää. Suurimmat stressin aiheuttajat on työt, koulu ja raha. 

Mä en oikein tiedä enää mitä tähän sanoisin, tällä hetkellä olo on tyyni ja hyvä, väsyttää vähän mutta pääsääntöisesti kaikki kivasti. Lähettäkää sitä sähköpostia jos tahdotte saada mahdollisuuden lukea toista blogia, mä oikeesti haluaisin että lukijat täältä siirtyis sinne ainakin niiden teistä osalta, jotka ette mua tunne.

Kiitos ja anteeksi vielä, mä yritän parantaa tapojani. <3

step one you say we need to talk

Mä söin eilen tosi paljon, mutta sain kuin sainkin painon silti putoamaan 100 grammaa eilisestä. Huh! Nyt toinen vähän parempi päivä perään niin saadaan kivasti juhannukseks mittariin se täys -10 kg ja voin jatkaa hyvillä mielin toisen kympin pudotusta. Tällä tahdilla se vaan on kesä 2013 ennen kun oon tavotteessani. No, kävin liittymässä kuntosalille jäseneks joten siellä sitte ku tehdään hommia ahkerasti niin saan vähän tahtia nopeutettua!

Tänään tuntuu siltä, että tää on mahdollista. Oonhan mä jo melkein 10 kiloa pudottanu! Enää puoli kiloa vajaa. Sitä paitsi oikeesti pahimmasta painosta minkä oon vaa'alla ikinä nähny, mun paino on pudonnut jo yli 11 kiloa. Kyllä mä tähän pystyn. 

Juhannuksen yritän ottaa rennosti ja kompensoin sen syömällä vähähiilihydraattista ruokaa. Eli kunnon grillimakkarat (siis ne joissa on oikeesti ees vähän lihaakin...) ok, perunat ja sipsit not. Light limua ja ehkä kuivaa siideriä jos vaan on rahaa ostaa niitä.

Ai niin, kävin vaaramassa kaks aikaa tatuoitavaks! Toinen on tosin vaan vanhan korjausta, mutta sillä kerralla saatan varata ajan sen saman tatuoinnin jatkamiseen. Ja marraskuussa sitte tulee isompaa (no ei mitään oikeesti isoo) produktioo tonne selkään. Kivaa!

eikä menty milloinkaan

Taas uusi puoli itsestäni. Huono sellainen. Kai? Mutta musta tää on ihan mukavaa, tavallaan yks asia vähemmän, josta murehtia.

i should stay away

Mun on tehny pari päivää jo mieli kirjottaa, mutta en oo jotenki keksiny kuitenkaan mitä kirjottaisin.

No, mä aloin karppaamaan taas. Puhuttiin M:n kanssa pitkät pätkät karppaamisesta ja päätin siinä innostuttuani taas aloittaa. Viime kesänä mä vedin hienosti läpi Atkinsin induktiovaiheen eli 2 viikkoa hiilarit alle 20 grammaa päivässä. (Ja niille, jotka ei oo tutustunut aiheeseen, Atkinsissa siis kuuluu tän kahden viikon jälkeen nostaa pikkuhiljaa hiilareita niin korkeelle ku voi niin että paino edelleen putoaa.) Sinä aikana mun paino putos 2,8 kg vaikka syödä mussutin aamiaiseks pekonia ja munia, lounaaks ja päivälliseks lihaa, leikkeleitä, juustoja, karppihampurilaisia (itsetehtyjä, nam!), välipalaks turkkilaista jogurttia... Toimivaa siis tosiaankin! Ja eilen totesin myös, että kun karpatessa jää keksit ja pullat syömättä niin ei ihme, että paino putoaa. Eilisaamusta mun paino on nyt pudonnut 900 grammaa. Oli mukavaa käydä eilen illalla vaa'alla, kun painoin jo silloin vähän vähemmän kun aamulla, vaikka join illalla ainaki 4 siideriä, kermalikööriä ja vähän lonkeroa!

Eilen oli muutenki jännittävä päivä. Mukava päivä myös, on ollut tosi hyvä fiilis koko eilisillan ja tän aamun. Ollaan maalattu nyt kaks päivää meijän nuorisotilan seiniä ja on ollu tosi mukavaa. Illalla näin kavereita ja oli tosi hauskaa ja oikein kunnon chilliä meininkiä!

Musta on alkanut tuntua siltä, että mun solisluut on hiipimässä pikkuhiljaa esiin! Jee! Ei ne vielä erityisemmin näy, mutta kun tunnustelee niin ainakaan niiden päällä ei tunnu sellasta löllyvää rasvakerrosta... 

Oon löytäny itsestäni ihan uusia puolia viime aikoina. Mun on pitänyt kirjoittaa tänne tosiaan tällä viikolla mun fiiliksistä itseni kanssa, mutta en jotenki oo saanu niitä sanoiks. Enkä siis saa varmaan nytkään, kun täytyy jo kiirehtiä töihinkin, mutta mä yritän tässä joku päivä, kunhan työkiireetkin hellittää pikkusen.

Nyt mä lähden vielä kolmanneks päiväks maalailemaan seiniä, toivottavasti saadaan ajoissa hommat pakettiin, että pääsen viettää lauantai-iltaa.

keep keep going

Ensimmäinen päivä lentoemäntädieettiä takana ja nyt aamulla olo on ihan hyvä. Illalla oli tosi paha olo ja pelkkä ruuan ajatteleminen oksetti. Mahakin oli vähän sekaisin mut tosiaan nyt on jo hyvä olo.

Lähtöpaino eilen aamulla oli 69,2 kg. Tänä aamuna ensimmäinen kilo oli humpsahtanu pois ja painoa siis 68,2 kg. Lupaavalta siis vaikuttaa.

Eilinen menu oli seuraavanlainen:

Aamiainen: puolikas verigreippi, tee maukeutusaineella (fuskasin, koska en pysty juomaan teetä ilman makeutusta)
Lounas: purkki tonnikalaa vedessä, salaattia, tomaattia

Välipala: omena
Päivällinen: n. 150 g vihreitä papuja, kaksi keitettyä kananmunaa, puolikas verigreippi

Lisäksi yht. 3 litraa vettä.

Greippi ei oo suurinta herkkuani ja siks onkin ikävää, et joudun syömään puolikkaan greipin aamiaiseks joka päivä, mutta enköhän mä pysty elämään sen kanssa. En mä sitä kuitenkaan syömäkelvottomana pidä, ja oon jopa tottunu siihen jo hieman.

Ylpeä voin kuitenkin nyt itsestäni olla! Eilen illalla kolme kaveria mun nenän edessä söi karkkia, sipsiä, lakua, tortillaa enkä mä ottanu mitään vaikka tarjottiin. Hah! Lisäks kävin eilen suunnittelemallani lenkillä ja tänäänkin aion mennä, tosin tänään mun on ehkä pakko kävellä kuitenkin, koska mun jalat on tosi kipeät, eikä juoksu ehkä sujuis tänään.

Nyt kuitenki päiväohjelmassa kouluhommia oikein urakalla. Yyh. 

so i set the world on fire

Huomisesta lauantaihin kokeilen lentoemäntädieettiä. Kävin kaupassa äsken ja jääkaapissa on nyt kaikki ruuat, mitä mun tulee syödä. Postaan sitte päivittäin miten on menny ja ennen kaikkea mitä tapahtuu painolle tänä aikana. Harkitsen myös ottavani kuvat syömistäni aterioista. Lauantai mua vaan mietityttää, kun haluaisin nähdä ihan oikeesti miten tää toimii mutta kaverilla on silloin yo-juhlat, niin oonko sitte vaan syömättä siellä vai mitä oikein tekisin... Tätä lausetta kirjoittaessa oloni vahvistui siitä, että tahdon olla syömättä siellä, mutta saa nähdä miten onnistun. Toivottavasti tahdonvoima kasvaa niin suureksi että pystyn siihen.

Lisäks haaveilen siitä, että jaksaisin ja ehtisin joka päivä lenkille. Tänään kävin juoksemassa, huomenna ajattelin mennä sauvakävelylle, torstaina taas juoksemaan, perjantaina sauvakävellen ja lauantaina juoksemassa. Ehkä näin en rasita lihaksia liikaa, vaan jaksan oikeesti tehdä kaikki lenkit.

Tänään on mennyt ihan kivasti, söin vaan pari näkkäriä, joissa oli juustoo ja kurkkua ja voita päällä, kaloreita varmaan noin 200. Tavoitteena olis, etten ainakaan mitään kiinteää enää tänään söisi... Vaikka popcornit kyllä houkuttelis. Mutta ehtii niitä syödä sitte myöhemminkin, jos nyt tekisin poppareita, söisin kuitenkin kaikki itse ja hyvällä säkällä tekisin vielä toisenki pussillisen. Jätän siis syömättä! Tällä kertaa onnistun, että voin näyttäytyä niissä juhlissa lauantaina. En halua mennä sinne ahdistuneena ja häpeillen. Haluan saada mitattua uudet mitat tämän viikon aikana, olen itselleni luvannut että mittaan uudestaan kun ekat 10 kiloa on poissa. Eli tämän hetkisestä painosta kolmisen kiloa matkaa. Enköhän siihen pysty, varsinkin kun pikaisesti kokemuksia googlaamalla moni on saanut tolla dieetillä sen 4 kiloa putoamaan. Sormet ristiin ja toivotaan parasta... Pakko siis noudattaa orjallisesti lentoemodieetin ohjeita!

Tänään on taas onnistujafiilis, toivottavasti huomennakin menee hyvin... Nyt voisin harkita aikaisin nukkumaan menemistä, että ehdin lenkille ennen kun meen äitille, se lupas taas värjätä mun hiukset. Jee, saanpas tän kuontalon taas kunnolla punaiseks!

Ai niin, ja ostin eilen Essien Matte about you -lakkaa, joka siis tekee kynsilakan mattapintaiseksi, ja tummansinisen kimaltavan lakan kanssa tulos oli aivan mahtava! Väsäsin vielä lisäks kärkiin kirkkaat raidat, mutta se ei onnistunut kovinkaan hyvin, tässä joka tapauksessa kuva tästä onnettomasta yrityksestä. 

Taidan lakata varpaankynnet, katsoa salkkareita ja sit hipsiä nukkumaan. Toivottavasti teillä on ollut edes melkein niin hyvä päivä kun mulla!

toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Edelliset 22 tuntia oon onnistunut. Viimein. Nyt voisin vaikka jatkaa ainakin toisella mokomalla.

Mä oon ehkä viimein keksinyt itselleni hyvän keinon torjua mieliteot. Totean vain itselleni, että en mä tota herkkua itseltäni loppuelämäkseni ole kieltänyt, että voin syödä sitten vähän myöhemmin, mutta ei nyt, ei tänään. Se on nyt ainakin jonkin verran helpottanut, musta meinaan tuntuu välillä, että syön joskus ruokaa niin kuin se olis viimeinen kerta kun ikinä saan syödä sitä. Mikään ei oo niin hyvää, että mun elämä kaatuis siihen, jos en sais sitä enää ikinä, mutta silti vetelen sitä ku viimeistä päivää...

Tänään mun ajatukset ei kasaudu tähän tekstiin yhtään hyvin. Tämän viikon tavoite on saada uus ennätys vaakalukemaan.

i don't care what anybody thinks about that

Tänään mä kävin taas lenkillä. En jaksanu juosta koko lenkkiä, mut ihan kohtuullisesti. Matkaa kertyi 7,7 km ja aikaa meni 1 h 10 min. Oon kohtuullisen tyytyväinen, varsinkin kun kulutettujen kalorien määrä (arvio, koska mulla ei ollu sykemittaria) oli 600 kcal ja oon syöny tänään vain 200 kcal. Nyt ajattelin lähteä käymään kaupungilla. Just nyt tuntuu hyvältä!

Hyvän päivän kunniaks lenkkikuvaa kehiin, ja vaikka naama onkin sensuroitu niin tossa mä oon!

make it happen

Mulla on juuri nyt todella ristiriitaisia tunteita. Mut ensin yks selventävä asia: tunnustan, että oon johtanut teitä harhaan. S ja L on yks ja sama tyyppi, siis mun entinen poikaystävä. Sitten asiaan.

Mua vituttaa L ja sen käytös aivan suunnattomasti. Ensin se oli kaks viikkoa pitämättä mitään yhteyttä vaikka yritin pari kertaa laittaa viestiä senkin takia et olisin halunnu kertoa missä mennään, kunnes reilu viikko sitte kyllästyin ja sanoin sille että aivan sama, ja eilen se sit viimein pisti viestin. Viestin pointti oli suurinpiirtein se, että se on niin hemmetin jalo ihminen, että antaa mulle vielä mahdollisuuden ja yrittää vielä kerran olla mun kaveri. Siis että mä oon ollut tässä se kusipää. Ahaa. No, en kuitenkaan sanonu mitään, vaan olin vaan että ok ja kun se kysyi voitaisko mennä kahville, mä suostuin ihan vaan että pääsen tänään näkemään kuinka kauan mulla menee, ennen ku pinna palaa. Lisäks toivon, että se yrittäis vongata multa, koska saisin läjäyttää sille uutiseni päin naamaa hyvällä hetkellä.

Oon nimittäin samaan aikaan aivan äärettömän onnellinen siitä, että mun ihastus on nykyään mun poikaystävä. Hah! Minä ja M seurustellaan! Voisin siis päästä sanomaan L:lle, että sori, mut en oo pettäjätyyppiä. 

Ja lisää ristiriitaisia tunteita: Mua ahdistaa se, että oon näin sekasin, mun elämässä ei oo oikein mikään kunnolla raiteillaan ja silti mä päästän M:n mun elämään. Se on suorastaan julmaa ottaen huomioon ihan kaiken, mikä mun päässä, elämänhallinnassa ym. (kaikessa mahdollisessa) on pielessä. Yritän jankuttaa itselleni, että kyllä se tietää mihin soppaan lusikkansa on tunkemassa, mutta en mä tiedä tietääkö se sittenkään. Entäs jos ei tiedäkään? Kohta sille valkenee kuinka fucked up oikeastaan oonkaan ja kaikki menee perseelleen. 

Mä oon onnellinen siitä, että mun paino on viimein pudonnut, koska en syönyt eilen kuin noin kaks riviä suklaata (sitä morkkiksen määrää!!), sain seuraavan raksin ruutuun ja musta tuntuu että voisin olla syömättä vaikka kuinka pitkään.

Mut kappas, mua ahdistaa. Koska kävin syömässä. Mulla oli ihan hyvä olo ja olisin pärjänny aamulla syömilläni muutamalla viinirypäleellä tän päivän ihan hienosti. Mut eeeiii, ku työkaveri pyysi syömään niin minähän lähdin iloisesti Subiin sen kanssa. Mä haluaisin taas oksentaa, mut en edelleenkään uskalla. Haluaisin vaan eroon tästä kylläisestä olosta. Nälkä on hyvä, mä tykkään nälästä. Jossain oli jopa uutinen, että pieni nälkä tekee terveelle aikuiselle hyvää. Vittu, en syö siis tänään enää mitään ja huomenna mä aion niin näyttää kynteni itselleni ja aion olla syömättä vaikka töissä on taas kaks kertaa ilmaista ruokaa tarjolla. En vittu syö mitään. En yhtään vitun mitään. En voi olla niin heikko paska etten pystyis yhtä perjantaita oleen töissä syömättä.

Sekaisia ahdistuksen, ilon, vitutuksen, onnen, epäonnistumisen ja rakastumisen tunteita, joita en osaa käsitellä. 

Pää räjähtää.

sankareiden töitä

 69,3 kg.

Tänään oon onnellinen. En muista koska oon viimeks nähny vaa'assa luvun, joka ei ala seiskalla. Tää on uskomatonta.

vitutusta uhmaten

Tää alkaa mennä taas aivan naurettavaksi. Mun elämä on melkein kaikilta osa-alueilta aivan sekaisin. Yritän nyt siis vähän ryhdistäytyä. On aika tehdä suunnitelmia ja päätöksiä.

1. Päivän kalorimäärä korkeintaan 700 kcal, joka koostuu terveellisestä ruuasta. Tietysti mitä vähemmän, sen parempi.

2. Viikossa vähintään yksi paastopäivä.
3. Ja korkeintaan yksi mättöpäivä, jolloin kalorimäärä saa ylittyä, mutta edelleen terveellisestä ruuasta. Ei siis herkkujen, pikaruuan ym. ahmimista.

4. Mun on oikeesti pakko alkaa liikkumaan. Joten näin alkuun vähintään 3 päivänä viikossa jotakin liikuntaa: kävelyä, juoksua, lihaskuntoa, ihan mitä vaan. Tietysti mitä enemmän, sen parempi...

5. Alkoholi on kielletty. Aivan liikaa kaloreita, eikä siitä ikinä seuraa mitään hyvää.

Ja tän kämpän mä siivoan tänään ja huomenna. Oon puhunu siitä niin kauan, että nyt on pakko oikeesti tehdä jotain.

Kahden päivän irtiotto on maksanut mulle 1,7 kg. Nyt on aika ottaa se takaisin ja palata rytinällä ruotuun. Oon vähän kateellinen kaverille, joka on suurinpiirtein samanpituinen kuin mä ja kertoi viime viikolla päässeensä 70 kilon paremmalle puolelle. Mäkin olin jo tosi lähellä, mutta sitte pilasin sen lauantaina ja sunnuntaina. Etenen niin hitaasti, kun alkuviikko menee aina viikonlopun jälkien korjaamiseen ja vasta loppuviikosta pääsen tekemään tulosta... Kunnes tulee taas viikonloppu.

Vaan nyt sellainen meno loppuu. Ruokapäiväkirjaa ajattelin myös alkaa pitämään, jotta pysyn varmasti kärryillä siitä, mitä olen syönyt ja kuinka paljon kaloreita ruoat on sisältänyt. Siis sellaista ruokapäiväkirjaa, joka on mulla koko ajan mukana. 

Tavoitteena näin alkuun olisi, että viikonlopun kerryttämä paino olisi poissa ylihuomenna. Paljon vettä ja vähän ruokaa, niin se on mahdollista.

Mun on pakko alkaa onnistumaan, koska mulla alkaa yksinkertaisesti mennä hermo oman selkärangattomuuteni kanssa.

Mun on pakko onnistua.

mikset ottais omasta potentiaalista selkoo

Nyt on onnistujafiilis! Mä oon onnistunut! En oo syöny tänään mitään! Oon juonut vettä, kahvia ja teetä, mutta en mitään muuta oo suuhuni pistäny. Ihan mahtavaa. Nyt on menny sitä paitsi koko päivä niin hyvin, että mun tahdonvoima on kasvanu aivan älyttömiin mittoihin, en tosiaankaan aio pilata tätä hyvin onnistunutta päivää syömällä nyt! Mun vieressä on karkkipussillinen ihania karkkeja, mutta en aio syödä niitä! En yhden ainoaa kappaletta.

Lisäks tänään ilmestyi Jukka Pojan uus levy ja oon nyt pariin kertaan kuunnellu tätä Spotifystä.... Aivan mahtava! Tykkään ihan himona! En oo pitkään aikaan innostunu mistään näin paljon!

Ja sitte on vielä muutakin. Mulla oli aivan mahtava päivä töissä, meillä oli sellainen puhujavieras joka puhui älyttömän hyvin, mahtavaa asiaa ja oli kaikinpuolin ihan mahtava tyyppi ja mielenkiintoinen!

Ja ekstrana oon saanut viime päivinä kaks sellasta rukousvastausta, että oksat pois. Tuntui siltä, kun olisin pyytänyt lottovoittoa ja seuraavana lauantaina olis napsahtanut seitsemän oikein. Fiilis on ihan sanoinkuvaamattoman mahtava!

Kaiken kaikkiaan siis tänään on ollut ihan mahtava päivä ja mä oon aivan täpinöissäni jo siitä ajatuksesta, kun saan huomenna aamulla mennä vaa'alle ja toivottavasti nähdä pienempiä lukemia kun tänäaamuna! Jos huomenna näkyy isompia lukemia, mä revin kyllä peliverkkarini ja paastoan toisenkin päivän...

Nyt kuitenkin hyvä fiilis ja tekee taas mieli unelmoida. Joten tässä teille mun unelmointibiisi, sillä aion todellakin kasvattaa siivet ja lähteä maailmalle kokeilemaan niitä. (Videosta en kyl hirveemmin tykkää, mutta biisi on hyvä.)