Mä oon ehkä viimein keksinyt itselleni hyvän keinon torjua mieliteot. Totean vain itselleni, että en mä tota herkkua itseltäni loppuelämäkseni ole kieltänyt, että voin syödä sitten vähän myöhemmin, mutta ei nyt, ei tänään. Se on nyt ainakin jonkin verran helpottanut, musta meinaan tuntuu välillä, että syön joskus ruokaa niin kuin se olis viimeinen kerta kun ikinä saan syödä sitä. Mikään ei oo niin hyvää, että mun elämä kaatuis siihen, jos en sais sitä enää ikinä, mutta silti vetelen sitä ku viimeistä päivää...
Tänään mun ajatukset ei kasaudu tähän tekstiin yhtään hyvin. Tämän viikon tavoite on saada uus ennätys vaakalukemaan.
Tosi hyvä että sait ittelles tälläisen "päätöksen". Ja tuo tuntui, kuin lukisin omia ajatuksia, mutta toisen kirjoittamana! Itseänikin ärsyttää että tulee vedettyä ruokaa kuin viimeistä päivää.
VastaaPoistaToivottavasti ne seuraavan 22 tuntia onnistuu kans ;)