Oon onnellinen että meistä tuli niin läheisiä. Mut kuinka läheisiä meistä voi tulla? Pitäiskö tulla? Vai pitäiskö nyt unohtaa kaikki mahdollisuudet ja potentiaali ja pitää sut ystävänäni ja unohtaa kaikki muu?
Mä en ees tiiä mitä ite haluan, mitä tunnen. Pelkään edelleen hakevani vaan laastaria joka paikkais mun haavat, miten mä uskallan ikinä edetä kun en mä halua ketään laastarina pitää. Mut onko tässä mitään, onko tää aitoa, onko tää vaan lohdutuksen hakemista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti