my heart skips a beat

Mulla tulee ehkä aina oleen viha-rakkaus-suhde vaa'an kanssa. Joka ikinen aamu pelkään astua sille, jos se näyttääkin liikaa... Mutta aina silloin kun se näyttää vähemmän kun eilen, mä rakastan sitä. Tänä aamuna mä kyllä rakastin sitä. Mutta ennen kun menin vaa'alle, mua pelotti. Olin ihan varma että oon lihonu. Sadankin gramman painonnousu pelotti.

Mutta mun paino oli siis pudonnut 600 grammaa eilisestä. Teki mieli hyppiä ilosta!

On ollu vähän typerä olo tänään. En oikein tiiä kaipaanko L:ää vai ylipäänsä jotakuta joka rakastais mua niinku L rakasti. Ehkä tää olo helpottais kun S nyt vaan tulis tänään tänne. Saapa nähdä, kyl se eilen vielä sanoi että vois ehkä tulla, mutta ei oo antanu mitään varmaa vastausta.

Jotenki sellanen semi-ahdistus päällä. En oikein tiiä miltä musta tuntuu, kun toisaalta se, että mun paino on pudonnut paljon ja oon pysyny kurissa saa mut tosi iloiseks, mut toisaalta joku tyhjyys mussa kalvaa. Ja tuntuu muutenki ihmeelliseltä, että pelkkä painonpudotus sais mut onnelliseks. Mut ehkä se sit on mulle nyt tärkeintä, että sitä kautta opin tykkäämään  itsestäni. Harmittaa vaan, että senttejä ei oo lähteny ku ihan alkuun, mut sit on ainaki vyötärö jämähtäny tän kokoiseks. Aattelin että joko -10 kilon kohdalla tai sit kun oon alle 70 kiloa niin mittaan kaikki mitat taas.

Tein tänään taas sellasen noin puolen tunnin lihaskuntosetin, minkä oon itselleni kehittäny viime kesänä. Aattelin että tekisin sen vaikka 3-5 kertaa viikossa ja sit lisäks kävisin ainaki kävelyllä muutaman kerran viikossa. Mua ärsyttää kun oon niin huono liikkuja. Tollanen kotijumppa vielä meneekin, kun mun ei tarvii mennä mihinkään tehdäkseni sen, mut heti ku pitäs lähtee ovesta ulos niin en jaksa. Mutta pakko mun on nyt jaksaa, ettei musta tuu vaan sellanen löysä kasa nahkaa ilman yhtään lihasta.

Meinasin laittaa tähän kuvan sellasesta löysästä nahkasta mut ne kaikki oli niin ällöttäviä et ajattelin säästää teitä. Sen sijaan voin vaikka laittaa kuvan siitä, millaseks mun pitäis tulla.

Tosin mun rinnat ei tuu koskaan oleen tota kokoluokkaa, mut se ei mua haittaa.