Joka lohduttais mua aina kun itkettäis, pitäis sylissä kun maailma tuntuis liian pahalta, pitäis mut kasassa sillon, kun haluaisin hajota, tai jos hajoisinkin niin auttais mua kasaamaan taas itseni.
Ja jota mä saisin rakastaa takas! Jolle saisin olla kuuntelijana, lohduttajana, auttajana, tukijana, piristäjänä, hyvän mielen aiheuttajana. Just sitä samaa mitä kaipaan itsellenikin, haluaisin olla jollekulle muulle.
Mä kaipaan jatkuvaa huomiota. Ja sitä, että olis joku jota voisin huomioida jatkuvasti ilman, että tulis ripustautuva tai omistushaluinen olo mulle tai sille. Mun tapani osoittaa rakkautta usein mielletään sellaiseks, vaikka oikeesti en mä oo sellanen. Jossain määrin tietysti joo, mutta en niin että sen vois sanoa negatiiviseen sävyyn.
Mä haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Niin, että molemmat vois tehdä toisilleen hyvää tasapuolisesti ja molemmat tarvitsis ja haluais toisiaan tasapuolisesti. On niin raskasta välittää toisesta enemmän kuin se toinen musta...
Ja kun sanon "joku", mä tiedän tasan tarkkaan ketä tarkoitan. Olis ehkä helpompaa, jos en tietäis, silloin kuka tahansa sopiva vois täyttää ton tyhjän tilan mun elämässä. Mut nyt mä haluan siihen vaan yhden tietyn ihmisen, enkä tällä hetkellä kelpuuta siihen ketään muuta. Toisaalta nyt mä oon valmis tekemään mitä vaan saadakseni siihen juuri sen tietyn ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti