Onko se liikaa pyydetty, että mua kohdeltais niinku ihmisiä kuuluu kohdella? Mikä oikein saa ihmiset kuvittelemaan, että mua saa kohdella ihan miten vaan?
Kunnioitusta mä vaan kaipaan. Mut sitä en saa. Ilmeisesti en oo sen arvoinen, että mua vois kohdella fiksusti. Mä en saa kysyä kysymyksiä, jotka liittyy suoraan muhun. Koska sit vaan kyselen liikaa.
Mut mä vaan annan sen (henkisesti) lyödä mua, koska mä tarviin sitä, mutta se ei mua. Se ei arvosta mua, se ei kunnioita mua, se ei tarvii mua. Mä tarviin sitä, joten se voi tehdä mulle mitä vaan ja silti oon valmis tekemään ihan mitä vaan että se pysyis mun elämässä. Sillä on kaikki valtit käsissään, mulla ei oo mitään.
Mä vaan pyydän kiltisti, et se lopettais, mut jos se ei lopeta, niin annan asian olla, mä tyydyn siihen. Tärkeintä mulle on kuitenkin vaan se, että se edes silloin tällöin saa mun oloni hyväks, vaikka kaiken muun ajan olisinkin aivan paskana. Niin kun oonkin.
Mä tarviin vaan hyväksyntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti