Mä haluaisin olla itsevarma. Mä oon sitä mieltä, että itsevarmuus on kaunista, ja oon melko varma siitä, että sellaiselle, joka ei mua tunne, esitän itsevarmaa tosi hyvin. Kävelen kadulla selkä suorassa kauniit vaatteet päällä ja korkokengät kopisten. Mutta mitä mun päässä sisällä tapahtuu: "Miks toi kattoo, onko mun meikit levinny, se varmaan ajattelee että miks tonnäkönen nainen kuvittelee olevansa kaunis, apua mä näytän varmaan ihan kamalalta."
Musta olis ihanaa tietää olevani kaunis ja mukava, hauska ja kiinnostava ihminen. Mutta en tosiaankaan tiedosta sitä itse. Mulle on monet kerrat sanottu että oon, mutta en mä näe sitä itse. Mä katson peiliin ja näen ihan tavallisen, vähän hölmönnäköisen ihmisen, jonka pitäis laihduttaakin. Hyi.
Haluaisin olla itsevarmempi myös siks, että nyt mä epäilen kaikkien muiden sanomisia. Että kaikki vaan puhuu mua miellyttääkseen. Mä kyllä tiedän, ettei ihmiset tekis sellasta mutta... En kuitenkaan halua uskoa mitä mulle sanotaan. Jaa kaunis, paskat. Ai kiinnostava ja mukava, niin kai juu.
Mä pelkään että tää huomionhakuisuuteni ja kauniiden sanojen kalasteluni koituu tän ihanan ihmisen ja mun välirikon aiheuttajaksi. Kun on koko ajan saatava kehuja, kun kaikki mikä sanotaan vähänkin väärin, pitää heti kääntää päälaelleen. En mä halua! Haluan vaan luottaa siihen että joku vois muakin rakastaa. Haluan vaan olla onnellinen.
Miks en muka vois jonkun silmissä olla kaunis? En ehkä omissa silmissäni, mut miks en jonkun muun silmissä? Mä tiedän paljon ihmisiä, jotka on mun silmissä tosi kauniita ja ihania, mutta itse he eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Miks joku siis ei vois muakin nähdä kauniina ja ihanana? Miks en voi uskoo sitä?
Miks se on niin vaikeeta. Miks mun täytyy oikeesti haluta niin paljon huomiota. Miks en vaan voi tyytyä siihen mitä saan? Tiedostan itsekin kuinka ärsyttävä oon kun koko ajan tarviin jotain kauniita sanoja, mut en voi sille mitään. Mä yritän aina hillitä itseni mut se on niin vaikeeta... "Kehu mua! Sano mua kauniiks! Kerro vielä kuinka ihana mä sun mielestä oon!"
Mun on niin helppo vihata mua, että miksei vaan kaikki muutkin tee niin?
Kiitos kommentista. En ole huomannutkaan tätä blogia, olenkohan ollut jossain horroksessa. Kuitenkin, piti ihan liittyä lukijaksi, ihanan rehellinen ja avoin tämä kirjoitus, olen ihan varma että _todella_ moni miettii samoja asioita usein. Kaikki tarvitsevat kauniin sanan joskus, mutta loppujen lopuksi, on vain luotettava itseemme. Tämän tekstin kohdalla haluaisin vain tarttua sinua hartioista ja ravistella niin pitkään että heräät! USKO itseesi! Tuijotan itsekin monesti ohikulkijoita, vahingossa, sattumalta tai ehkä heissä on jotain erikoista. Yleensä en ikinä katso miettien, että hyi ompa tuo ruma, kiinnitän vain johonkin huomiota ilman sen suurempaa syytä. (Olen tosin pohtinut, että toivottavasti kukaan ei ota itseensä, kun hymyilen tuntemattomille he vasta pitävätkin hulluna)
VastaaPoistaMeniköhän vähän ohi aiheen? Kuitenkin, ihanaa, aurinkoista viikkoa sinulle!♥