Tulinpa tossa miettineeksi. Että mitä ihmettä oon ajatellut, kun kuvittelin että joku sellanen kun L haluais olla mun kanssa loppuikänsä? Mä uskon, että L tajus että voi saada ihan kenet tahansa haluaa ja siks se jätti mut. Sillä meinaan kävi aika usein baarissa just ennen meidän eroa niin, että naiset piiritti sitä. Kai sen päivän oli tultava ku se valkenis sillekin.
Kylläpä kuulostaa angstiselta. Pointti kuitenkin on ennemmin se, että L on vaan kutakuinkin täydellinen mies, kun se että mä olisin jotenkin kamala. En vaan oo mitenkään erikoinen. Ja L todellakin on. Täydellinen mulle ainakin.
Pelkään, etten ikinä löydä ketään, joka kelpais mulle, koska L on asettanu aika isot vaatimukset sen seuraajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti