Ehkäpä paskin päivä ikinä. Olihan tässä hyvätkin puolensa, mutta paskaa yhtä kaikki.
Mutta mä tein päätöksiä, se oli hyvä. Mä päätin, etten halua olla riippuvainen kenestäkään. En toki aja ystäviäni pois, mutta en halua tarvita ketään niin paljon, etten pärjäis ilman.
Nää on mun ongelmia. Ei niiden. En halua niitä rasittaa omillani, kun tiedän niillä olevan omiakin.
Oon oppinut jo yläasteella sanomaan "kaikki on hyvin" just silloin kun kaikki oli eniten päin helvettiä. Tänään pohdin myös sitä vaihtoehtoa, että jos joku kysyis mitä kuuluu, voisin vastata että paskaa kuuluu, vaikka en sen enempää avaiskaan tilannetta. Mutta mitä se ketään hyödyttäis? Ei hevon vittuakaan.
Ja kyllä mä tiedän että tähän pystyn. Oon pystyny ennenkin.
Oon huomannut, että ihmisille avautuminen aiheuttaa loppujen lopuks aina enemmän paskaa kun hyvää. Aina joku ottaa ne asiat itteensä, aina joku ajattelee että "tää on mun vika" ja suuttuu siitä, että syytän niitä, aina on joku joka vaan jaksaa huomauttaa siitä, kuinka jotkut vitun ihmissuhdeongelmat on niin pieniä ongelmia oikeiden ongelmien rinnallla, että on parempi pitää jutut omana tietona.
Aina on joku joka ei tajua, että ainoa ihmissuhdeongelma mulla oikeastaan on itseni kanssa. Ja se onkin sitten sitäkin suurempi. Oikeastaan niitä ihmisiä on aika paljonkin.
No, paska päivä ja paastopäätös ei tänään taas pitänyt, yllätys yllätys. Veikkaan vahvasti, että huomenna painan enemmän kuin tänään. Onpahan sitten taas yksi syy lisää vihata itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti