vieraskirjoihin lauseita vain sinusta

Mun ymmärrys ei riitä.

Olin hakemassa ananasta jääkaapista ja näin siellä leikkelettä ja paprikaa ja ajattelin että otanpa pakkasesta vähän leipää ja syön oikein makoisat voileivät, mut sit mun ruokahalu meni tyystin ja hyvä kun sain ne ananakset syötyä.

Ensin ajattelin, että entä jos L:lle on sattunut jotain ja siks se ei oo vastannu mun viesteihin. Lähetin sille huolestuneen viestin ja sanoin, että sen täytyy edes ilmoittaa olevansa kunnossa tai muuten soitan sen vanhemmille ja kysyn onko se elossa. Se vastaskin sen verran, että on kyllä elossa ja sain siitä sen verran irti, että se vois nähdä mut loppuviikosta. Mulla vaan ei oo mitään hajua missä merkeissä se tahtoo nähdä - kaverina vai pelkästään tavaroiden vaihdon merkeissä. Eikä se enää vastaa mulle.

Miks näitä ihmisiä vaan tulee mun elämään. Näitä, jotka tuntuu ajattelevan, että mulle saa tehdä mitä vaan ja ei se haittaa jos vähän harrastetaan henkistä väkivaltaa ja mun olemassaolosta ei tarvi välittää ja itse asiassa olis parempi jos en olis olemassa ollenkaan.

Mä haluan kuitenkin tuntea oman arvoni, ja mun mielestä mä oon ainoa, joka saa tietoisesti tehdä pahaa mulle, vain mä, koska oon kuitenki se, joka päättää mitä ansaitsen ja mitä en. Muut ei voi sanoa siihen mitään, eikä muut voi määritellä mun arvoa ja sitä, minkälaista kohtelua ansaitsen. 

Mutta nää muutamat muut ihmiset mun elämässä ei tunnu ajattelevan, että mulla olis mitään arvoa.

Että mä oon arvoton.

Ja nää ihmiset on sellasia, joiden en koskaan uskonut ajattelevan niin. Viimeisimmälle en oo mielestäni edes tehnyt mitään pahaa. Edellisellekin vain niin pientä pahaa, että reaktio oli mun mielestä täysi ylilyönti.

Mä vaan alan pikkuhiljaa itsekin uskoa, että oon arvoton. Miks kukaan muuten kohtelis toista ihmistä näin? Pakko mussa on olla vikaa jos mua saa kohdella näin.

Ja koska oon niin typerä, mä yhdistän tän arvottomuudentunteeni siihen, että ei tämännäköinen ihminen ole minkään arvoinen, laihat ja kauniit ihmiset on... Ja siinä syy, miksi jätin voileivän syömättä. Ja toivottavasti jätän huomennakin. Ja ylihuomenna.